Kumina
//Kirjoittaja: Saaga
//Hahmon sijainti:
//
// Kujakissayhteisön kaksijalkala
Loikin itsekseni suurta katua pitkin. Hirviöitä kulki edes takaisin sen keskellä, mutta tiesin reunassa kulkemisen turvalliseksi. Tieni vei minut lähelle metsää. Loikin pitkin aitaa, joka reunusti jonkun yksittäisen kaksijalanpesän takapihaa.
Äkkäsin pihalla oravan, joka söi jotain käpälässä olevaa pähkinää. Voisipa itsekin vain ruveta pähkinänpuputtajaksi, ajattelin. Loikkasin alas mahdollisimman hiljaisesti ja lähdin vaanimaan oranssiturkkista saalistani. Ei siitä paljoa ruokaa olisi, mutta kaikki mahdollinen oli kotiin päin.
Pesän kaksijalka oli rämäyttänyt oven auki ja huusi parhaillaan jotain joko minulle tai oravalle, luultavasti molemmille. Lähdin karkuun pitkin aitaa ja pakenin takaisin kaduille. Onneksi kaksijalka oli joko liian laiska tai liian taidoton lähtemään perääni.
Huokaisin turhautuneena ja lähdin takaisin kohti Kujakissayhteisön pesää. Nappaisin matkalta jotain vaikka metallisesta astiasta, jos jotain löytyisi. Niiden antimet eivät ikinä pettäneet. ‘
Loikin ulokkeita pitkin takaisin pesään.
“Mistäs olet tulossa?” Keijo, joka oli valmiiksi sisäänkäynnillä kysyi.
Laskin suussani olleen kalan ja kohautin lapojani: “Mitä se sinulle kuuluu? Toin ruokaa.”
“Päivänsäteen käskystä kukaan ei saa liikkua yksin kaduilla. Rottien takia”, pulska kolli vastasi.
Tuon olemus oli juuri niin itseriittoinen, että hermoni olivat poksahtaa vain sen ansiosta.
“Älä ole hölmö. Osaan puolustaa itseäni”, naukaisin ja nostin kalan takaisin leukoihini.
Keskustelu olisi nyt tässä.
“Ensi kerralla en päästä sinua näin helpolla”, Keijo naukui.
Paksua puhetta vielä paksummalta kissalta. Mitä vetoa siitä, ettei tuo mennyt kertomaan vain oman laiskuutensa takia.
Laskin kalani muiden ruokien sekaan ja painelin pesälleni. Ruuta oli istumassa omalla pesällään minun pesäni vieressä.
***
Minut määrättiin partioon Hangen ja Aavan kanssa. Kävin herättelemässä kollin ja käskin häntä herättämään Aavan, koska en halunnut tunkea toisen reviirille.
Jäin odottelemaan uloskäynnin lähelle.
Pian kaksikko tulikin luokseni. Aava näytti edelleen hieman uniselta, mutta kiilasi rinnalleni. Tuo pyöritteli häntäänsä.
“Tervehdys, komistus. Onneksi saimme sinut mukaamme, sillä jos törmäämme rottiin, olet niin vahva että voit varmasti suojella meitä”, naaraan suusta kuului, kun tuo kiersi viereeni sulavin liikkein.
“Ohhoh, kannattaa olla varuillaan. Kyllä minä purra osaan”, vastasin napakasti takaisin vilkaisten Hankea. Ehkä heidän suhde ei ollutkaan niin selkeä kuin luulin.
Aava vain naurahti. Lähdin loikkimaan alas ennen kuin kumpikaan ehti sanoa mitään. Kuu oli laskeutunut ja auringon säteet valaisivat katuja. Lehtikadon aikaan se oli aika harvinaista.
“Tiedätkö, sinun silmäsi näyttävät tosi kauniilta tässä valossa”, Aava yritti vielä.
Vilkaisin tätä ja tuon säälittävää yritystä vietellä minut.
“Enkö ole sinulle aivan liian vanha? Keskittyisit vaikka Hankeen”, ärähdin ja annoin värisevän häntäni nousta ärtyneesti pystyyn. Mikä partio se tämäkin oli?
//Aava?
