Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Elämä Eloklaanin vanhassa metsässä oli alkanut sujumaan ihan kohtuullisen hyvin. Mitä nyt inhosin jokaista hetkeä, jonka jouduin viettämään metsässä, mutta muuten kaikki oli hyvin. Pyrin pitämään ajatukseni visusti siinä, mitä varten olimme täällä. Olimme hakemassa oikeutta, tappamassa Mesitähteä ja hänen saastaista sukuaan. Kun ajattelin sitä, tiesin kestäväni metsässä olemisen. Olin niin lähellä suunnitelmaa, jota olin punonut lähes koko elämäni ajan. Pian saisin kostettua sen, että minun Yhteisöni oli vähällä tuhoutua ja saisin viimein ansaitun kostoni.
Mutta myös huoli kalvoi mieltäni, sillä Päivänsäde oli ollut viime aikoina hyvin kummallinen. Naaras oli viihtynyt pitkälti omissa oloissaan, oli äkäinen ja huonovointisen oloinen. Pelkäsin, että tyttärelläni ei ollut kaikki hyvin. Olin päättänyt seurailla tilannetta vielä parin päivän ajan, ennen kuin ottaisin sen hänen kanssaan puheeksi.
Mutta eipä minun pitänyt odotella kauaa, sillä yllättäen Päivänsäde saapui luokseni ja ilmoitti haluavansa puhua kanssani. Siirryimme litteän kiven alla olevaan koloon, joka Kharonin mukaan oli toiminut Mesitähden pesänä. Pesään oli viety nyt tuoresaaliita, sillä en halunnut kenenkään joutuvan nukkumaan Mesitähden saastuttamassa pesässä. Se raukka, joka siellä nukkuisi näkisi varmasti painajaisia lopunikäänsä tai pahimmassa tapauksessa ottaisi Mesitähdeltä vaikutteita ja muuttuisi hänenkaltaisekseen.
Aivan yllättäen Päivänsäde kertoi jotain, jota en ollut odottanut. Hän kertoi odottavansa pentuja. Sanat jäivät kaikumaan päähäni. Odottiko Päivänsäde Kharonin pentuja? Päivänsäde sanoi jotakin, mutta en kyennyt keskittymään hänen sanoihinsa. En voinut uskoa tätä. Päivänsäde odotti pentuja. Katseeni oli aivan tyhjä, kun tyttäreni katsahti minuun kysyvästi ja hyvin varovaisesti. Naaras näytti niin pettyneeltä, että en voinut olla säälimättä häntä. Mutta siltikin olin järkyttynyt uutisesta; Päivänsäde odotti pentuja. Aivan kamalaa. Raukkaparka oli tuhonnut elämänsä. Tajusin, että nyt minun olisi keksittävä jotain järkevää sanottavaa, jotten loukkaisi Päivänsäteen jo valmiiksi säpälinä olevaa mieltä.
”Ömh.. No, ei se ole maailmaloppu. Minulle se olisi ollut maailmanloppu, mutta ei sinulle”, yritin parhaani mukaan lohduttaa Päivänsädettä. Se ei oikeastaan kuulunut vahvuuksiini, mutta Päivänsäde oli minulle koko maailma, ilman häntä suunnitelmasta ei tulisi mitään.
”Sinä olet vahva ja pärjäät kyllä. Ei se helppoa ole ja tiedän, että se on varmasti aivan kamalaa. Mutta yritä ajatella asian hyviä puolia: Kujakissayhteisö vahvistuu ja saamme lisää kannattajia!” lisäsin vielä toivoen, että Päivänsäde edes yrittäisi ymmärtää, että halusin tukea häntä, vaikkei se tuntunutkaan oikein hyvältä… Jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu kissa, olisin liuennut paikalta ja ollut puuttumatta asiaan.
//Päivi? 😮
