Cosmos
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
“Te olette niin tylsiä!” Cosmoksen häntä viuhtoi turhautuneesti, kun hän seisoi kahden pentuetoverinsa edessä ja tuijotti näitä vaativasti. Hän oli yrittänyt saada siskoaan ja veljeään mukaansa leikkimään aukiolle, mutta kumpikaan heistä ei ollut innostunut ajatuksesta. He olivat vasta ruokailleet, ja nyt Lyra sekä Fornax makasivat raukeina sammalilla välinpitämättöminä veljensä vaatimuksia kohtaan. Sekös vasta pisti suututtamaan Cosmosta!
“Ihan sama – löydän ulkoa varmasti parempia leikkikavereita, jotka eivät ole yhtä nössöjä kuin te!” hän kohotti leukaansa ja loi sisaruuksiinsa vielä viimeisen, paheksuvan katseen, ennen kuin marssi itsekseen puhisten ulos pesästä.
Luikahtaessaan pensaan ali aukiolle hän tunsi päälleen tipahtelevan vesipisaroita sateen kastelemista oksista ja se sai hänet pörhistämään turkkiaan irvistäen. Aukion pohjaa täplittivät vesisateen jälkeensä jättämät lätäköt, ja kostea ilma oli saanut suurimman osan Yhteisön kissoista vetäytymään pesiensä suojiin. Cosmoksen häntä riipahti alas harmistuneena – kenen kanssa hän nyt leikkisi?
Tylsistynyt Cosmos laahusti aukiolla ympäriinsä etsien katseellaan jotakin huomion arvoista. Välillä hän pysähtyi kurkistamaan kuvajaistaan lätäköiden pinnasta ja läpsimään vettä tassullaan ajan tappamiseksi.
Yhtäkkiä pienen kollin silmiin osui liikettä, ja hän näki hopeanharmaan naaraan tassuttelemassa vastakkaisella puolella aukiota. Cosmoksen häntä ja korvat nousivat pystyyn, ja hänen mielessään oli vain yksi ajatus – leikkikaveri! Valkoturkkinen kolli tepasteli aukion yli katse tiukasti pitkäjalkaisessa kissassa, joka ei näyttänyt vielä huomanneen häntä.
“Leikitään!” Cosmos naukui vaativasti tullessaan naaraan viereen. Kissan smaragdinvihreät silmät kääntyivät kohti nuorempaa kissaa, ja Cosmos riemastui nähdessään tämän nyökäyttävän pienesti päätään suostumisen merkiksi.
*Näin emokin saa kaiken, mitä haluaa!* hän ajatteli rintaansa röyhistäen. *Täytyy vain sanoa muille, mitä tehdään, ja he tekevät mukana!*
Cosmoksella oli jo leikki keksittynä: “Leikitään lätäkön ylittämistä! On yritettävä hypätä lätäköiden yli osumatta veteen.” Hän kipitti läheisen vesilammikon luo, veti takajalkojensa lihakset kokoon ja ponnisti sitten lätäkön yli sen toiselle puolelle. Hänen laskeutumisensa oli hieman hutera, mutta hänen onnistui säilyttää tasapainonsa ja kääntyä katsomaan naaraaseen silmiään haastavasti siristäen. “Nyt sinä!”
//Ruusunen?
