Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Olin ollut kiertelemässä ankeaa väliaikaista reviiriämme ja pohtinut mielessäni sitä, miten saisimme Mesitähden hengiltä. Päivänsäteen tiineys oli lykännyt suunnitelmiemme toteutumista entisestään, mutta ainakin Kujakissayhteisö saisi uusia jäseniä. Viime aikoina uusia kissoja ei juurikaan ollut tullut. Partio oli löytänyt joitain päiviä aiemmin nuoren Iltarusko-nimisen naaraan tepastelevan reviirillämme, ja tämä oli liitetty osaksi Yhteisöä. En luottanut täplikkääseen nuoreen kissaan en sitten yhtään, mutta ehkä hänestä jonain päivänä tulisi ihan kelpo kujakissa..
Kun olin kävellyt tarpeeksi ja tutkinut masentavaa metsää, päätin palata takaisin leiriin. Kaipasin niin kovasti kaksijalkalaa, etteivät sanat riittäneet kuvaamaan ikävääni. Halusin mahdollisimman pois tästä ankeasta metsästä ja palata takaisin tavalliseen arkeen minun omassa kaksijalkalassani..
Tunnelma leirissä oli jokseenkin poikkeuksellinen. Kissat vilkuilivat minua ja se sai oloni epämukavaksi. Oliko jotakin sattunut? Yllättäen Leopardi ravasi luokseni minun, Päivänsäteen ja Kharonin pesän luota. Hän hihkui iloisesti ja kertoi Päivänsäteen pentujen syntyneen. Kohotin yllättyneenä kulmiani, ja tyytyväinen virne piirtyi kasvoilleni. Ei sillä että olisin ollut onnellinen pennuista, mutta Päivänsäde oli viimein saanut puserrettua ne ulos. Se tarkoitti sitä, että olimme yhden askeleen lähempänä suunnitelmamme viimeistä vaihetta. Kiiruhdin Leopardin ohjeistamana pesään, jossa leijaili mieto maidontuoksu. Päivänsäde ja Kharon oleskelivat pesän alemmalla tasolla. Katseeni pysähtyi kasvattityttäreni vatsan vierellä möyriviin pentuihin, joita oli kaiken kaikkiaan kolme kappaletta. Väritykseltään kaikki pennut olivat valkoharmaita ja minä pidin siitä. Ei turhia värejä vaan mukavan yksinkertaista. Päivänsäde pyysi Kharonia poistumaan, eikä valkoturkkinen kolli näyttänyt ilahtuvan. Hän kuitenkin myöntyi ja poistui pesästä, jättäen minut ja tyttäreni kahden – tai oikeastaan viidestään, jos rotalta näyttävät pennut laskettiin mukaan. Huomasin Päivänsäteen ilmeestä heti, ettei tämä ollut vieläkään täysin sopeutunut ajatukseen siitä, että hänestä oli tullut emo. Naaras esitteli minulle kuitenkin kolme pentua, joiden nimet olivat Lyra, Cosmos ja Fornax. Nimet kuulostivat minun korvaani melko epämiellyttäviltä, olisin itse keksinyt paljon paremmat.
Mutta koska pennut olivat Päivänsäteen, en viitsinyt mainita asiasta.
”No, nehän ovat ihan kissanpentujen näköisiä”, en tiennyt mitä muuta olisi pitänyt sanoa. Eivät pennut olleet söpöjä tai hellyyttävän näköisiä, ennemminkin melko rumia; aivan kuten Päivänsädekin oli ollut pentuna. Väänsin kasvoilleni rennon hymyn, yrittäen näyttää välittäväni. Todellisuudessa en kokenut tyttäreni pentuja kohtaan mitään erityistä, en mitään sellaista kuin Päivänsädettä kohtaan. Pennut olivat toki hyvä lisä Yhteisölle, mutta se siitä. Jonain päivänä jostain noista kolmesta saattaisi tulla Yhteisön johtaja, mutta minä tuskin olisin täällä enää näkemässä sitä ja uskoin, että Päivänsäde kyllä huolehtisi, ettei kukaan nyhverö tulisi perimään minun Yhteisöäni.
”No, miltä nyt tuntuu? Jos tahdot, Leopardi voi varmasti hoitaa pentuja päivisin, niin pääset takaisin normaaliin elämään. Kyllähän ne sinua vielä vähän tarvitsevat, sillä tuskin Leopardilta maitoa saa”, tokaisin lapojani kohauttaen, ”vai jääkö Kharon huolehtimaan pennuista, kun hän kerta oli niistä niin innoissaan?”
//Päivi?
