Ametisti
//Kirjoittaja: Soturikissa
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Minut oli määrätty partioon Urhon, Nefiirin ja Riemun kanssa. Kävelin pesästä ulos Urhon kanssa, koska hän oli kertonut että tapaisimme muutaman korttelin päässä muiden kanssa.
”Oliko teillä suunnitelmia minne mennään?” Nefiiri kysyi muilta, tervehdysten jälkeen.
”Eipä oikeastaan. Jatketaan vaikka oikealle”, Urho vastasi nopeasti. Riemu nyökkäsi ja lähti kävelemään. Harpoimme muiden kanssa Riemun kiinni ja hieman hidastimme tahtia.
”Haistatko sinäkin tuon?” Riemu kohdisti kysymyksensä minuun.
”Kaipa minä haistan”, katsahdin ylös Riemua kohtaan, joka taiteili yhden kanksijalanpesän katolla.
Ilmassa oli hieman epätavallinen haju. Jota en kyllä ihmetellyt, koska olimme jo kävelleet hetken poispäin Kujakissayhteisön pesästä.
”Onkohan se joku kissa?” Urho ehdotti.
”En usko, tämä haisee enemmän joillekkin roskille”, Riemu vastasi. Hän nyt käveli taas normaalisti vierellämme, eikä uhannut elämäänsä turhaan kiipeilyyn.
”Kyllä minä olen aika varma, että tämä on jokin kissa!” Urho jatkoi väittämistä. Riemu ja Urho joutuivat leikkimieliseen riitaan ja lopulta päätyivät siihen tulokseen, että kääntyisimme sinne mistä haju tuli.
Minullahan ei ollut mihinkään mitään sanottavaa, koska olin partion ainut valvottu.
*Tämä titteli olisi kyllä kiva saada pois*, ajattelin.
Nyt minäkin aloin haistaa sen hajun, se oli kyllä todellakin jonkun toisen kissan haju.
Pian käännyimme yhden kulman ympäri ja näimme valko-oranssin naaraskissan.
”Sanoinhan, että täällä on joku”, Urho kiusoitteli Riemua.
”Huolehdi sinä tästä ongelmasta, voimme /ehkä/ kertoa siitä sitten Päivänsäteelle. Riippuen miten hyvin onnistut tietenkin”, Nefiiri kuiskasi korvaani.
Katsahdin kohti naarasta ja kysyin mikä hänen nimensä oli.
”Minun nimi on Hurma”, hän vastasi pelokkaan kuuloisena.
Huomasin, kuinka hänen niskakarvansa alkoivat nousta lähestyessäni minua.
”Kai sinä tiedät, että tulet nyt meidän mukaamme? Ja tulet aina olemaan osa meitä?” Muistelin, miten minua oli kohdeltu, kun jouduin osaksi Kujakissayhteisöä. Halusin antaa tälle kissalle samanlaisen kokemuksen.
”M-mut”- keskeytin hänet painamalla tassuni hänen kaulalleen.
”Ei mitään mutteja, sinä tulet mukaamme vaikka väkisin”, murahdin hänelle.
Hurma alistui ja lähti kävelemään vierelleni.
”Lähdetään”, Nefiiri vaikutti iloiselta onnistumisestani. ”Päivänsäde on varmaan iloinen”, hän jatkoi.
”Minne olemme menossa?” Hurma kysyi hetken päästä.
Joku partion kissoista töksäytti minua hännällään. Ja sen takia vastasin hänelle: ”Tulevaan asuinpaikkaasi.”
Loppumatka sujui hyvin, ja hiljaisesti.
”Menen etsimään Päivänsäteen”, Riemu kertoi ja juoksi muun partion edelle.
Uusi kissa pysyi hiljaisena loppumatkan, ja hyvä niin muuten hän saattaisikin olla kävelemässä hautaansa.
Juuri kun pääsimme pesään, Päivänsäde ilmestyi eteemme ja katseli hetken Hurmaa.
”Saimme hänet kiinni”, Urho kertoi.
”Ja Ametistia saamme kiittää siitä – että hän on nyt osa meidän rivejämme”, Riemu huomautti. Päivänsäde näytti järkyttyvän, kun Riemu piti tauon. Ilme kuitenkin tyyntyi nopeasti ja huomasin hänen katseessaan hieman ylpeyttä.
”Olen yhteisön johtaja”, Päivänsäde tuijotti Hurmaa suoraan silmiin.
”Tottelet kaikkea mitä sinulle sanotaan, etkä saa poistua leiristä ilman luotettavaa jäsentä. Olet valvottu, siihen asti, että pystyt todistamaan luotettavuutesi yhteisölle. Ametistikin on muuten sellainen, eli häntä ei tarvitse kuunnella”, Johtaja ei taunnut tajuta, että olin juuri hänen vieressä. ”Ai niin vai”, supisin. Onnekseni Päivänsäde ei kuullut, kun hän selitti Hurmalle yhteisön käytäntöjä.
//Hurma? Päivi?
