Pähkinä
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Kujakissayhteisö
”Täällä kukaan ei hylkää sinua, eikä sinun tarvitse enää koskaan olla yksin. Voit saada kodin, jonka ansaitset. Ei enää kieroja isiä, jotka kohtelevat sinua kaltoin. Yhteisö on oikeuden paikka.” Tuo naaras sylki suustaan pelkkiä totuuksia! Täällä olisin turvassa ja saisin murua rinnanalle. Toisaalta jokaikinen kissa, jonka olin täällä tavannut hoki samaa. Kohautin lapojani epäileväisesti. “Mietin sitä vielä, mutta ystäväksesi ryhdyn ilomielin, jos sen sallit”, naukaisin edelleen kylmällä äänensävyllä, mutta tarkoittaen syvältä sisimmistäni hyvää. Sydämeni pamppaili huolestuttavaa vauhtia – olin todella jännittynyt, koska tämä naaras oli elämäni ensimmäinen oikeasti mukava kissa! Hän sai minut rauhalliselle tuulelle ja loi todella turvallisen tunteen minulle. Hymyilin vienosti. Miksi Rubiinin kaltainen kaunis, mukava ja sosiaallinen naaras haluaisi olla minunkaltaiseni rumanloisen, töksäyttelevän rääpäleen ystävä. Tiesin jo ennalta, että naaras ei vastaisi ja käänsin katseeni pois värähtäen hieman. Kääräisin vaaleanruskean häntäni käpälilleni. Minusta tuntui erityisen laihalta, kun jokainen kissa, joka kulki ohitsemme oli saanut ruokaa kyllikseen lukemattomien kuiden ajan. Käänsin katseeni takaisin Rubiiniin. Hetki oli ollut todella lyhyt mutta ajatukseni olivat harhailleet todella pitkälle niin lyhyen ajan sisällä.
//Rubiini
