Aave
//Kirjoittaja: Lonkero
//Erakko | Klaanien lähialueet
Kirjavan kollin ilmoitettua pystyvänsä avustettuun kävelyyn nuljahtaneella jalallaan, tämä kysyi täysin ymmärrettävästi heidän sen hetkisen paikan ja Aaveen ja Hehkun kodin etäisyyttä toisistaan.
“Emme asu kaukana. Vain muutama askel ja olemme oitis perillä!” Aave julisti silmät säihkyen. Kollin oli vaikea katsoa pois Valosta, joka tuntui vetovoimassaan lähestulkoon kohtalokkaalta, joten Aave jatkoi kissan tapittamista täysin hurmioituneena. Se lumous oli jollain erityisellä tapaa pyhä, puhumattakaan Aaveeseen laskeutuvasta johdatuksen tunteesta, jonka kissan kosketus sai aikaan hänen hetki sitten väreihin heränneessä sielussaan.
Kolli kolmikko lähti kävelemään yön varjoissa epämääräisesti litisten sekä Aave tukisuorituksensa lomassa astmaattisesti puhisten. Musta kolli joutui pinnistelemään lyhyillä tappijaloillaan ja pienen kehonsa vaivaisimmillakin osilla kuin viimeistä päivää rotevan kollin osittaisen painon kaltevoittamana, siitäkin huolimatta Aave ei epäröinyt hetkeäkään vaan eteni jääräpäisesti kostean lumista maanreunaa viistäen. Eikä aikaakaan kuin suojainen kaninkolo häämötti heidän edessään pimeänä aukkona maan sankkaan uumeneen.
“Tervetuloa kotiimme! Astu toki sisään, niin katson tassuasi. Ja jos alat tuntea jonkinlaista kaipuuta, ei tarvitse kuin vain pyytää niin katsotaan mitä voimme tehdä”, Aave intoili (jos siis sanaa intoilu voitaisiin käyttää niin vaatimattomasta tunnereaktiosta, joka toisaalta oli kyseiseen kissaan nähden täysin juuri oikeanlainen sana kuvaamaan sitä ylivirittyneen rauhallisuuden tilaa, joka hänessä vallitsi, mutta joka kylläkin intoilun kategoriassa olisi varmaankin samaa sarjaa hieman oudon muotoisen kuopan löytämisen kanssa) ja opasti Valon pieneen hämärään koloseen. Maan välissä ilma oli pysähtynyttä ja tunkkaista, mutta lehtikadon kylmää ei kyennyt häiritsevästi havaitsemaan ja se tekikin pesästä oikein lokoisan oleskelupaikan.
“Asetuhan siihen”, Aave sanoi, jonka jälkeen pudottautui Valon tassun tasolle, suoritti sarjan pieniä tutkimuksia vajavaisella tiedollaan parhaansa mukaan ja totesi kissan erilaisissa liikesarjoissa ilmenevien epämääräisten älähdysten perusteella tassun nyrjähtäneeksi.
“Tähän ei varmaan muu auta kuin lepäillä muutama päivä. Niin. Muuta keinoa ei ole. Jos pidät sitä oikein hyvänä se on aikaisemmin kunnossa”, Aave selitti, vaikkakin salaa toivoi vieraan jäävän luokseen mahdollisimman pitkäksi aikaa. Aave ajatteli, että tekisi kaiken niin mukavaksi ja kaiken juuri niin kuin Valo käski niin ehkä tämä jäisi. Ehkä kolli huomaisi kuinka hyvä ja kunniallinen palvelija Aave oli ja hyväksyisi tämän hartaan jumaloinnin.
//Valo?
KP-boosti käytössä
