Aino
Painauduin rakkaimpaani vasten. Hiljainen kehräys kumpusi syvältä sisältäni, kun tunsin hänen lämpönsä kehoani vasten. Tämä kaksijalka todella merkitsi minulle enemmän kuin mikään muu maailmassa. Hän oli minulle niin huiman tärkeä.
Käännyin selälleni hänen vierellään ja kaulapannassani roikkuva kello päästi kirkkaan helähdyksen. Rakkaimpani kurotti toista käpäläänsä harmaalta tikultaan, jolla taas teki jotain uutta langasta. Hän silitti pehmoista vatsaani hellävaraisesti ja tunsin hänen käpäliensä heikkouden. Rakkaimpani heikkenevä tila oli käynyt päivä päivältä selvemmäksi ja en voinut kuin pelätä sitä päivää, jona hänen heikkoutensa kävisi liiaksi. Ajoin ajatuksen pois mielestäni. En halunnut kuvitella sitä.
Vilkaisin ulos ikkunasta. Taivas oli kirkas, mutta tiesin, että ulkona olisi silti kylmä. Olin huomannut, kuinka ilma kylmeni ja enteili taas kylmää vuodenaikaa. En pitänyt siitä. Silloin en voinut istuskella ulkona ja katsoa kuinka rakkaimpani hoiti kasvejaan. Hän tuntui pitävän siitä kovasti.
Katseeni kääntyi pienikokoisilla laudoilla ympäröityyn kuvajaiseen rakkaimmastani nuorempana jonkun toisen kaksijalan kanssa. Kaksijalka oli selvästi uros ja erittäin läheinen rakkaimpani kanssa. Tämä uros mahtoi olla rakkaimpani edesmennyt kumppani. En ollut koskaan tavannut kyseistä kaksijalkaa, mutta rakkaimpani näytti kaipaavan häntä aina, kun katsoi kuvajaisia. Oli hassua kuinka kaksijalat pystyivät luomaan muistoista kuvajaisia, joita pitää esillä. Rakkaimpani tykkäsi esitellä niitä aina muille ja huokailla kaihoisasti, kun katsoi niitä, joissa oli hän ja hänen oletettu kumppaninsa.
Katsoin taas rakkaimpaani hiljaa. Kuinkahan paljon hän antaisi siitä, että saisi edesmenneen kumppaninsa takaisin? Jos hän olisi edelleen hengissä, olisinko minä koskaan tullut rakkaimpani luokse nappaamaan hiiriä – joita ei enää oikeastaan ollut – ja pitämään hänelle seuraa?
Rakkaimpani pehmeä käpälä silitti taas turkkiani hellästi. Kehräsin pehmeästi ja annoin pohdintani jäädä taka-alalle. Jossittelulla ei ollut nyt väliä. Tärkeintä oli tämä hetki ja siinä pysyminen. Rakkaimpani vierelläni ja minä pitämässä hänelle ansaitsemaansa seuraa.
