Ametisti

181 sanaa | 5 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)

//Uni, jossa on paljon verta

Heräsin pediltäni, mutta vieressäni ei ollut Hurma, vaan vain iso verilammikko. En nähnyt ketään muuta ympärilläni, mutta pelko silti iski sisimpääni. Mitä oli käynyt?
”Kipu… Tapa… Päivänsäde…”, kuulin ympärilläni ääniä. Miksi ne käskivät tappaa, ja miksi juuri Päivänsäde? Tietenkin yhteisön johtaja oli tehnyt monia ikäviä asioita, mutten uskoisi, että hän nyt niin paha kissa oli, että kuoleman ansaitsisi.
”Johtaja… Kuolema… Sinä…”, äänien lisääntyessä koko yhteisön pesä tuntui puristuvan kasaan. Kaksijalanpesän toisessa päässä näin sen, Päivänsäteen. Hänellä oli pieni pentu suussaan, joka ei liikkunut, mutta kuulin sen puheen. Hengitys tuntui vaikeammalta, enkä pystynyt liikkumaan.
”Isi, auta!” Miksi se halusi minun apua? Miksi minut oli laitettu tähän tilanteeseen?
”Päivänsäde… Murhaa… Veri…” Näin, miten johtaja murskasi pennun suuhunsa. Kuulin pennun ilkävän kiljunnan ja sitten oli hiljaisuutta. Hetki hiljaisuutta.
Tämä ei voinut olla totta. Minun täytyi nähdä unta… Oliko tämä uni? Tietenkin tämä oli uni. Ei minulla ollut pentuja, eikä Hurma ollut oikeasti kuollut. Vai oliko hän sittenkin? En halunnut uskoa mitään mitä näin…

”Ametisti, herää!” Sävähdin hereille tutusta paikasta. Ei verta, ei kuolemaa. Silti jokin unessa tuntui niin todelta, että minua hirvitti.

Author: Soturikissa

Kirjoittaja: Soturikissa