Amor
Cassiopeian täystyrmäys oli ollut odotettavissa, mutta loppujen lopuksi Amor ei uskonut kannan olevan täysin järkkymätön. Erityisesti se, Venuskin näytti haluavan mukaan, valoi Amorin erityistä toiveikkuutta. Venus ja Cassiopeia olivat erottamaton pari eikä olisi realistista että toinen vain lähtisi mukaan ja toinen ei. Nyt kilpailtiin vain siitä, kumman tahtotila olisi voimakkaampi.
“Olisi sääli, jos ette tulisi. Olisimme niin otettuja läsnäolostanne, kunniavieraamme. Kyllähän teidän nyt täytyy tulla! Sissi rakas, katso nyt Venuskin suorastaan halkeaa innosta”, Amor osoitti hännällään Venusta.
“Ja tiedätkö, sinä voit vaikka vahtia meitä, ettemme tee mitään typerää. Käydään vaan nopeasti siellä ja tullaan ihan pian takaisin. Ja sitten joskus voit ylpeänä kertoa emolle, että sinä olit pitämässä huolen, ettei mitään ikävää sattuisi. Et sinä tällaista laumaa voi tuonne yksin päästää, katolle kykkimään!”
Amor ymmärsi, ettei hänen kannattaisi mainita, että tapahtuman olisi tarkoitus toistua toisina öinäkin, toki Cassiopeian tietämättä vieraanaan toiset kissat. Olisi parempi, jos sisar luulisi, että tämä olisi kertaluontoinen tapahtuma, eikä mitään sen enempää. Mutta voi kuinka Amor toivoikaan, että Rhiannon ymmärtäisi myös pitää suunsa kiinni! Jos he pääsisivät matkaan, hän yrittäisi parhaansa mukaan supista naaraan korvaan pienet toimintaohjeet. Amorista ikävä kyllä tuntui, että Cassiopeia oli vaaraksi romuttaa ihan kaiken. Mutta hän ei lannistuisi.
//Cassiopeia? Muut?
