Amor
Rhiannonin silmät olivat täysin vakavat. Tämähän kysyi Amorilta periaatteessa sitä, että olihan se okei, että tämä oli tappanut heidän emonsa. Hakiko Rhiannon oikeasti hyväksyntää häneltä? Hyväksyvää, kevyttä vastausta siitä kuinka asia oli jo vanha juttu? Amor pysähtyi ja katsoi Rhiannon meripihkaisiin silmiin pitkään.
“Rhiannon.”
“Niin?”
“Sinä tapoit juuri emomme. Tahdotko, että sanon sen olevan ihan merkityksetön juttu, että oikeastaan unohdin sen jo? Tahdotko, että sanon, että ei se mitään, sellaista sattuu?”
“Se ei ollut vahinko”
“Se tässä onkin ongelmana.”
“Tein vain mitä kuului”
“Kerro minulle miksi Lyran piti kuolla? Minä haluan tietää.” Amor istui alas ja huokaisi. Hän katseli kuinka Rhiannon piteli sinistä kangaspalaa. He olivat kusessa aivan korvakarvojaan myöten. Vaikeinta Amorin oli kuitenkin nähdä Rhiannon oikeutus kaikelle.
“Minä uskon sinua kyllä, jos sanot, että se piti tehdä. Minä uskon sinua, jos sinulla oli joku syy ja luotan arviointikykyysi. Mutta kerro minulle, miksi Rhiannon?” Hämärässä heidän silmänsä kiiluivat kuin neljä kellertävää jalokiveä.
//Rhiannon?
