Amor
Amor juoksenteli malttamattomana eteenpäin välillä vilkaisten taakseen pitääkseen Rhiannonin perässään.
“Näet sitten”, kolli sanoi ja pysähtyi hetkeksi asfaltin kohouman päälle,“Tule jo!”
Kolli lehahteli yössä kuin virvatuli, ilmestyi paikkaan josta pian taas katosi hieman kauemmas Rhiannonin napattavaksi. Hänen turkkinsa valkeat kohdat lähes hohtivat kuun kalsessa valonterässä.
Kujakissayhteisön kivitorni jäi lymyämään kauas taakse pimeänä majakkana, eräänlaisena valvona silmänä joka vaitonaisena tähysti kapinallisen kaksikon perään. Mitä kauemmas he pääsivät, sitä jännittävämmältä Amorista tuntui. Hänen vatsanpohjassaan alkoi hykerryttävä tanssi kun luvassa oli jotain kiellettyä. Amor ei uskonut asioiden kieltämiseen. Jossain oli vain joku, kuka ei halunnut hänen näkevän näitä luvattomia asioita ja siksi Amorin oli nähtävä juuri ne. Eikä tämä ollut hänen ensimmäinen kertansa kun kolli oli livistänyt yönlapsena koko vaivaannuttavan suuren sukunsa ja muiden liitännäisosien ulottuvilta.
Amor hidasti laiskaan hölkkään ja Rhiannon saapui hänen rinnalleen. Heidän edessään kohoavat kaksijalanpesät olivat huomattavasti matalampia kuin heidän kotinsa, ehkä vain yksittäisten kaksijalkaperheiden pesiä. Katulamppu kääntyi heidän ylleen ja loi synkkiä varjoja pesien aidattuihin pihoihin.
“Haluaisitko nähdä jotain jännittävää?” Amor virnisti varjoihin tähyilevälle Rhiannonille.
//Rhiannon? 😉
