Amor
Amor oli vain pudistanut päätään ykskantaan Rhiannonin kysyessä kertoisiko Amor Venukselle ja Cassiopeilla. Ei hän tietenkään kertoisi, siitähän vasta melu syntyisi. Oli parempi, että salaisuus pysyi heidän välillään. Amorin kurkkua alkoi kiristää koko sotkun ajattelu, jonka takia pitikin vastauksensa lyhyenä. Hän halusi hukuttaa itsensä hyvään oloon ja hedonismiin! Katsella jotakuta mukavaa herkkupalaa ja kehrätä vähän.
Juhlallisen julistuksensa jälkeen Amor lähti ripeästi hölkkäämään Rhiannonin kanssa rinnatusten. Kaupungin valot hohtivat kuin timantit ja en timantit olivat kääntyneet heidän puoleensa, johdattivat heitä eteenpäin harmailla kaduilla.
“Mennään jonnekin missä emme ole koskaan käyneet! Kuka meitä estää? Ei Päivänsäde voi meille mitään”, Amor suorastaan hihkui, “valitaan vuorotellen. Päätä sinä ensin mihin suuntaan käännytään. Johdata meidät Rhiannon neitiseni, kohti valtakuntaamme!”
Rhiannonkin näytti olevan innoissaan. Sisar suorastaan loisti uudenlaista varmuutta, joka hehkui ennen niin passiivisen olemuksensa läpi. Aivan kuin valo tämän sisässä olisi sytytetty ja se oli niin voimakas, että lävisti kaiken kiinteän naaraassa ja sädehti kaikkialle. Rhiannon tarttui ideaan heti ja lähti johdattamaan heitä ensin kapeaa kadun reunaa pitkin.
“Millaisesta sinä pidät?”
“Ai mistä?”
“No kolleissa, hölmö! Millaiset naissankarit viihdyttävät sinua? Kerro minulle, kullannuppu Amor haluaa tietää.”
//Rhiannon? 😉
