Amor
Amor oli jäänyt miettimään KO:n puheita vankilasta. Siksikö sitä paikkaa kutsuttiin, johon heidät oli Rhiannonin kanssa niin kovakouraisesti raijattu? Amor olisi halunnut kysyä lisää, mutta KO ei vaikuttanut oikein innostuneelta hänen kyselyynsä. Eiköhän hän saisi tietää lisää kunhan vain jaksaisi olla kärsivällinen. Eikä pienestä neuvokkuudestakaan ikinä olisi haittaa.
Heidän eteensä kohosi hieman rytö kaksijalanpesä muiden yhtä huonokuntoissten joukossa. Hyvä jos omaansa saattoi edes erottaa muiden joukosta. Tämän eteen kuitenkin KO oli pysähtynyt ja julisti heidän olevan perillä.
“Hei, vilkaisepa tuonne!” Amor sanoi silmät pyöreinä ja osoitti KO:n taakse. Nysäkorvan katsahtaessa taakseen Amor kiiruhti Rhiannonin perään pienestä aukeamasta puisessa seinämässä. Heillä ei ollut paljoa aikaa.
“Rhiannon!” Amor supatti, tuli aivan sisarensa korvan viereen, “älä kerro meistä mitään ylimääräistä kenellekään. Ymmärrätkö? Se on parempi kannaltamme. Ja vaikka sinulla olisi vastalauseita, anelen, luota minuun tällä kertaa. Pidä nätti pieni suusi supussa.” Amorin katse oli vetoava.
Ruskea kollin jöllykkä tuli sisään pesään kiukkuisen ja ehkä jopa hieman hätäisen oloisena, eikä antanut Rhiannonille aikaa sanoa yhtään mitään.
“Yrititkö jallittaa minua, hä?!” KO:n äänessä oli sen verran paha sävy, että Amor tiesi olla soittamatta suutaan.
“Tiedätkö sinä mitä täällä käy tuollaisille sankareille?!” KO on suusta tulevaa ääntä ei voinut kuvata tässä kohtaa enää muuksi kuin ärinäksi. Amor peruutti samaa tahtia suuren kissan lähestyvien askelien myötä, he tanssivat ikään kuin kohtalokasta valssia, joka aivan pian päättyisi sillä Amorin selkä tunsi ikävä kyllä vastassaan seinän. Amor ei koskaan pärjäisi noin suurelle täysikasvuiselle kollille – niin siis taistelussa.
“Heidät laitetaan nippuun.” Voi kamala kun KO oli lähellä! Hän melkein näki kissan kaulasuonen sykkivän ja voi kuinka se sykkikään.
“Anteeksi, anteeksi. Se oli vain pieni jekku, tiedätkö, kavereiden kesken?” Amor yritti olla kepeä ja pidettävä, mutta ei voinut olla nielaisematta äänekkäästi.
“Ei voi olla! Kuulinko rakkaan veljemme äänen!” joku huudahti kauempaa lähestyvien askeleiden saattelemana. Pian tilaan ilmestyi hyvin laiha ja pitkälinjainen, suorastaan luikero kolli erikoisissa tamineissa. Amor olisi halunnut huutaa hetken muutamia ylistäviä sanoja tälle narutassulle, sillä kolli oli vetänyt KO:n äsken niin kiihtyneen huomion kokonaan pois Amorista. Mustavalkoinen kolli huokaisi helpotuksesta, suorastaan silmissä pimeni hetkeksi. Rhiannon tuli Amorin luokse.
“Minusta sinunkin kannattaisi miettiä mikä on parempi kannaltamme”, naaras sanoi ja auttoi Amorin ylös.
“Joo.”
Huh huh, kun melkein lätty lätisi! Hänen tuttavuutensa KO:n kanssa oli alkanut vähän vasemmalla tassulla ja Amorin olisi nyt tehtävä kaikki korjatakseen tilanne. Hän ei ollut koskaan tavannut tällaisia kissoja. He olivat nyt kaukana kujakissayhteisöstä, se oli tullut selväksi.
KO ja uusi kissa lähestulkoon syleilivät, vaikka eivät oikeastaan edes koskettaneet toisiaan. Siltä se vain vaikutti. He vaihtoivat ilahtuneita sanoja. Amor ja Rhiannon olivat selvästi tehneet uroteon. Ehkä tämä oli sittenkin erittäin hyvä alku.
“Ketäs nämä ovat?”
Silloin KO taas muisti meidät – minut – ja antoi pahan mulkaisun, jonka huokaisi pois.
“Ne jeesas mut ulos.”
“Ilo on uljaiden pelastajien puolella”, Amor hihkaisi ja hymyili, sitten käveli lähemmäs uutta tuttavuutta ja huomasi vähän kauempana mustan tuikean kollin. Häntä ei ollut aluksi erottanut seinän vieressä majailevista varjoista.
“Olen Amor”, Amor ojensi tassuaan kohteliaasti, “ja tuo on Rhiannon.” Amor lähestyisi uusia kissoja nyt eri tavalla. Hän pysyttelisi turvaviivojen sisäpuolella. Olisi nöyrä sankari.
“Kiva”, musta kolli tuhahti.
“Hei! Älä nyt viitsi Kortinjakaja. Kiva tavata uutta porukkaa. Minä olen Kani-Ministeri”, solakka kolli totesi ja heilautti päätänsä, jota koristi suurieleinen musta hattu. Kani-Ministeri vaikutti vekkulille, oikein hyväntuuliselle ja avomieliselle. Ainakin vielä, kun luuli heidän olevan vain tavallisia katukatteja. Oli epäselvää kuinka täällä yleisesti ottaen suhtauduttiin yhteisöön, jota he valitettavasti edustivat. Jos ei nyt KO:n mielipidettä otettu huomioon.
Amor piti Kani-Ministeristä heti. Eikä hattupää tainnut katsoa heitäkään pahalla silmällä. Mutta Kortinjakajan katse kertoi, että musta kolli oli tainnut huomata KO:n Amorin liittävän kireän mielialan. Miksikäs ei kissa veljeään uskoisi?
“Meidän pitäisi puhua”, Kortinjakaja totesi. Hetken Amor luuli, että kissa oli puhunut heille, mutta vasta sitten tajusi Kortinjakajan puhuttelevan KO:ta. Kortinjakaja nousi ylös ja jäi odottamaan luokseen tepastelevaa veljeään, jonka jälkeen he hävisivät nurkan taakse.
Kuten Amor oli jo aiemmin huomannut, tässä paikassa salattiin asioita. Ja paljon.
“No, kaverit. Mistäs te olette tulleet?” Kani-Ministeri kysyi korjaten rusettiaan.
“Olemme kujakissayhteisöstä. Valitettavasti. Mutta emme ole kovin kiinnostuneita olemaan siellä”, Amor selitti. Rhiannon oli kertonut sen jo, joten ei sitä kannattanut enää piilotella. Se saisi heidät vaikuttamaan luottamuksen arvoisilta kun he avoimesta kertoivat itsestään.
Kani-Ministeri viittoi Amorin puhuessa kaksikkoa mukaansa kohti toista huonetta, jossa kävi äänistä päätellen kova kuhina.
//Rhiannon? 😉

