Amor
Amor tarkasteli Rhiannonia tyytyväisyydestä myhäillen. Hän loikahti alas hyllyltä pehmeälle alustalle, jossa kaksijalka örisi.
“Aivan varmasti menen. Ja voin antaa sanani: teen mitä tahansa mitä pyydät jos en mene. Mitä tahansa. Lupaan sen”, Amor vakuutti. Amor ei koskaan elämässään suostuisi lupaamaan “mitä tahansa” kenellekään, ellei olisi varma voitostaan. Tärkein sääntö oli, että sitä ei luvata ikinä. Ei missään tapauksessa On vaikea käsittää mitä kaikkea se sisältää, ennen kuin on oikeasti jäänyt jumiin omien sanojensa ja lupaustensa verkkoon.
“No anna mennä sitten”, Rhiannon sanoi ja katsoi kaksijalkaa kuin huonon olon partaalla.
“Eehhei! Diili on se, että sinä menet ensin. Koska minä haastoin sinut ensin. Tulen kyllä perässä, siihen voit luottaa. Mutta se on liian helppoa sinulle jos minä menen ensin. Silloin saat varmistuksen ettet esimerkiksi räjähdä ihokontaktista tuon rasvalyllerön kanssa.” Amor ei aikoinut joustaa. Ensimmäinen vetokin oli lähinnä ollut varovainen toive siitä, että saisi sisarensa yllytettyä temppuun. Hän toivoi, että Rhiannon tarttuisi syöttiin. Ei kai naaras nyt voisi antaa egonsa kokea kolausta?
Amor osoitti kasvonsa korkealle kohti Rhiannonia provosoiva hymy kasvoillaan.
//Rhiannon? 😉
