Amor
Hahaa! Rhiannon oikeasti tekisi sen. Amor ei voinut uskoa. Ainoa virhe sisarelta oli epäusko häntä kohtaan, tietenkin Amor pitäisi lupauksensa.
“Mutta sisko-kulta, minulla on sinun silmäsi ja sinulla minun”, Amor viisasteli ja sai Rhiannonilta vastaukseksi ainoastaan mulkaisun, sillä naaras oli niin keskittynyt lähestymään uinuvaa kaksijalkaa herättämättä tätä. Mustavalkoinen naaras nuuhkaisi kaksijalan paljasta kättä ja nyrpisti nenäänsä, mutta aettui sitten kuin asettuikin sen kainaloon.
“Upeaa! Bravo Rhiannon. Olet aivan suosikkini”, Amor hihkui silmät kimaltaen, “kiitos taivas!” Rhiannonin hymy oli vain irvistys. Naaras maukui sanat “tule jo hullu” äänettömästi ollakseen herättämättä unikaveriaan.
Amor nousi ylö ja kipitti reippaasti möllykän toiselle puolelle ja kierähti kainaloaitaukseen.
“Tässä me oikein lokoisasti, kolmikko. Ja tässä vielä sinulle vähän bonusta Rhiannon”, Amor kumartui nuolaisemaan hyvin hitaasti kaksijalan käsivartta.
“Voi hyvä eläm-”
Ja silloin iski maanjäristys. Valtava, koko kissan nappaava järistys joka lennätti Amorin sängyn laidalta lattialle. Paitsi ettei se ollut järistys.
Kaksijalka oli noussut istualleen. Rhiannon roikkui kankaan palasta kynsillään ja kaksijalka huitoi naarasta kauhistuneena. Amor loikkasi takaisin sängylle ja kynnet edellä kiinni kaksijalkalan omituisseen kumiseen tassuun. Kiukuissaan herännyt kaksijalka örähti (lienee säikähdyksestä johtuvaa, sillä ei kai nyt tällaisen nuorukainen nyt niin kovasti kiinni ota!) ja kääntyi sokeasti huitomaan Amoria.
“Nyt hyvä neiti on aika lähteä lipettiin!”
//Rhiannon? 😉
