Ampiainen
Kirjoittaja: Syreenisumu
Loikkin pieni laihahko myyrä suussani tuoresaaliskasalle ja pudotin sen siihen ja jäin hetkeksi tuijotamaan sitä harmissani, koko aamun saalistettuani olin saanut vain tuon.. tuon klaania ei tuolla ruokitaisi. Käänsin nopeasti katseeni taaksepäin ja huomasin siellä pienikokoisen valkean turkkin oransseilla ja ruskeilla kilpikonna laikuilla; se oli vienotassu. Pieni naaras tuijotti minua keltavihrein silminsä joissa loisti tavan omainen ymmärtäväinen ja kirkas loiste jossa pilkahti nyt pienoinen toivon pilkahdus. Sirristelin silmiäni ja katselin parantajaoppilasta suoraan silmiin uteliaana. Naaras ei ollut halunnut meistä kahdesta ystävyksiä.. Ainakaan silloin. Mutta entä jos hän haluaisi nyt? En tiedä halusinko minä sitä enään.. Halusin kyllä että naaras uskoi että en ollut oikeasti tarkoittanut niitä sanoja jotka olin oppilaalle sähisyt vihan pauloissa silloin kun tämä pieni oppilasoli sanonut että meistä ei voisi tulla ystäviä.. Tunsin sisimmäsäni että halusin yhä olla parantajaoppilaan ystävä, ei hän tosin ollut silloin vielä ollut parantajanoppilas vaan oli silloi ollut pelkkä tavallinen oppilas. Räpäytin silmiäni ja tassutin lähemmäs nuorta naarasta.
”Hei, vienotassu?” mauuin kysyvällä äänen sävyllä. Naaran silmissä välähti pieni pilkahdus pelkoa joka muutui miltei heti pelkäksi varovaiseksi utelaisuudeksi.
”H-hei syreenisumu”, maukui naaras silmät viirussa hiljaisella äänellään.
”Minä halusin pyytää anteeksi sitä kun tiuskin sinulle silloin ikävästi – haluaisin edelleen meistä kahdesta ystävykset mutta ymmärrän hyvin jos et sitä halua taikka tule koskaan haluamaankaan”, mauuin sydämelisellä äänellä. Vienotassu sävähti ilmeisesti muistaessaan tuon hetken.
”E-en ole varma..”, naaras vastasi ja tämän silmissä välkyi aina välillä toiveikuus j KLa pelko. Räpäytin pari kertaa silmiäni ja tunsin sisälläni että olisi se ainakin mahdollisempaa kuin silloin aiemmin – olihan naaras silloin aiemmin tuntunut ilmaisevan että vihaa minua mutta nyt se saattoi olla ihan mahdollista, siis ystävyys meidän välillämme! Kosketin hellästi naaran kuonoa silmät loistaen toiveikaana.
”Ymmärrän hyvin jos et halua”, mauuin ymmärtäväisesti ja olinkin jo kääntyä pois päin naarasta mutta pysähdyin oitis kun kuulin takaani pienen inahduksen.
”M-minä.. Haluan olla ystäväsi!” miukaisi pienikokoinen parantajaoppilas. ilahduin ja aloin kehrämään hymyssä suin.
”Kiitos vienotassu”, maukaisin hymyilen uudelle ystävälleni jota olin jo kauan halunnut ystäväkseni. Vienotassu hymyili minulle takaisin vienosti, kuulin kuinka leimusilmä huusi jotakn vienotassulle ja naaras kääntyi parantajan pesää kohden, en kysellyt mitään, sillä tiesin että se ei kuulunut minulle.
”Minun pitää mennä”, vienotassu pysöhtyi ja kääntyi maukuen, kääntyi taas ja jatkoi matkaansa kohti parantajien pesää. Nostin häntääni hymyilen iloisesti ja vastasin.
”Hei sitten!” kehräsin hymyillen ja käännyin. Katseeni kiinityi oitis klaaninvanhimpien pesään näin emoni sypressikuiskeen, näin tämän tulevan ulos pesästä. Emoni jäi siihen istuskelemaan paikalleen ja näin hänen ilmeensä se näytti hitusen surkealta joten lähdin huolissani emoni luokse ja kosketin tämän kylkeä hännänpäälläni.
”Sypressikuiske.. Oletko kunnossa?” kysyin huolestuneena. Sypressikuiske katsahti minua hymyillen hennosti.
”Olen syreenisumu, Olen aivan kunnossa”, sypressikuiske vakuutti hymyillen. Kosketin kuonnollani emoni kuonnoa ja aloin jutustella emon kanssa jostain rauhoitavasti puuheenaiheesta.
//sypeliini-emo? <3 KP-boosti käytössä
