Ampiaispentu
Kirjoittaja: Elandra
Kun Hillasielun huomio siirtyi paikalle saapuneeseen Mesitähteen, Kultatassu patisteli minut liikkeelle. Hän työnsi hellästi kuonollaan minut eteenpäin, ja lähdin pinkomaan kohti piikkihernetunnelia. Tunneli oli hämärä, enkä tiennyt mitä sen päässä odotti. Juoksin sen päästä toiseen niin nopeasti kuin vain pystyin. Jouduin tekemään äkkijarrutuksen, sillä kuin tyhjästä eteeni ilmestyi valtavan kokoinen kivi. Se nökötti aivan piikkihernetunnelin ulostuloaukon edessä ja säikäytti minut.
Kultatassu oli tullut hitaampaa perässäni, joten kun minä vielä hämmästelin eteeni ilmestynyttä kiveä, naaras kiersi kiven toiselle puolelle.
”Tule, pääsemme ulos täältä”, hunajanvärinen naaras viittoi minut perässään kiven taakse. En jäänyt epäröimään, vaan hylkäsin edessäni nököttävän kiven ja lähdin Kultatassun perään.
Jouduin ihan pysähtymään hetkeksi, kun katselin eteeni avautuvaa maisemaa. Puita kasvoi joka puolella ja ne jatkuivat silmänkantamattomiin saakka. Maa ei ollut tasainen ja hiekkainen kuten leirissä, vaan joka paikassa maasta esiin puski varpuja ja pensaita, joiden välissä risteili pieniä polkuja.
”Joku tulee! Seuraa minua”, Kultatassu tönäisi minua pienesti katkaisten samalla ajatukseni. Ravistin päätäni ja lähdin rämpimään ystäväni perään aluskasvillisuuden sekaan. Käveleminen, saatika sitten juokseminen ei ollut yhtä sujuvaa kuin leirin tasaisella maalla. Varvut raapivat turkkiani, ja joka toisella askeleella olin kompastua jalkoihini.
Kuljimme aivan piikkihernemuurin viertä pitkin hieman kauemmaksi tunnelista, josta olimme saapuneet metsään. Kumarruin Kultatassun käskystä aivan matalaksi aluskasvillisuuden sekaan ja käännyin katsomaan partiota, joka saapui tunnelille. Tunnistin partion johtajan, hän oli Lauhalaukka. Oranssi soturi viittoi perässään kulkevat soturit suuren kiven taakse piikkihernetunneliin.
Huokaisin helpotuksesta, kun partio oli viimeistä kissaa myöten kadonnut näkyvistä.
”No, mitä me sitten teemme? Mennäänkö etsimään Kuolonklaanin reviiriä? Minä tahdon nähdä, ovatko kuolonklaanilaiset oikeasti olemassa!” keksin ehdottaa Kultatassulle. Ei kai matka toisen klaanin rajalle voinut olla kovin pitkä, ajattelin.
//Kulta?
// 265 sanaa
