Ampiaispentu
Kirjoittaja: Elandra
En osannut edes sanoin kuvailla, kuinka ihanaa oli nukkua omassa pedissä emon, Mehiläispennun ja Kimalaispennun kanssa! Kolme yötä sitten olin tervehtynyt viheryskästä ja päässyt takaisin pentutarhalle perheeni luokse. Mesitähti oli asettanut klaaniin väliaikaisia sääntöjä, joiden mukaan kukaan ei saanut vierailla luonamme toistaiseksi. En siis ollut nähnyt isääni sitten sairastumiseni, ja kaipasin häntä kovasti.
Onnekseni Mesitähti oli määrännyt Kultatassun huolehtimaan klaaninvanhimpien sekä pentutarhan väen ruokinnasta. Hunajanvärinen naaras toi meille useaan kertaan päivässä tuoresaalista, ja vaikkei hän voinutkaan jäädä leikkimään, oli piristävää nähdä hänet edes ohimennen. Aurinkopentu oli yhä sairaana parantajan pesällä, mutta muuten kaikki oli pentutarhalla aivan kuten ennenkin.
Olin loikoillut ties kuinka kauan pesän uloskäynnillä ja silmäilin karhunvatukkapensaan alta leirin tapahtumia. Emo ei päästänyt meitä ulos tarhalta, joten tämän lähemmäs pääaukiota en voinut päästä. Korvani nousivat pystyyn, kun näin Mesitähden loikkaavan Litteäkiven päälle. Päällikkö kajautti ilmoille kutsuhuudon, jolla hän pyysi kaikki eloklaanilaiset kokoontumaan pääaukiolle. Peruutin emon ja muiden pentujen luokse.
”Kuulitteko tuon? Mesitähti kutsui klaanin koolle! Voimmeko me mennä kuuntelemaan?” kysyin ja katsoin vuorotellen Korppisiipeä ja Minttuliekkiä. Kaksikko vilkaisi toisiaan hymyillen.
”Mennään vain”, Korppisiipi sanoi ja nousi ylös sammalvuoteeltaan. Kimalaispentu, Mehiläispentu, Talvikkipentu ja Laventelipentu kiiruhtivat kuningattarien edellä ulos pentutarhalta leirin pääaukiolle.
Päivä oli pitkällä jo, sillä aukio oli ollut valoisa jo pitkän aikaa. Paksu pilviverho oli peittänyt auringon alleen, ja taivaalta tuprutti valkeaa lunta. Innoissani yritin napata ilmasta muutaman lumihiutaleen käpäliini. Myös muut pennut vaikuttivat olevan innoissaan siitä, että he olivat pitkästä aikaa päässeet ulos pentutarhalta.
”En voi olla huomaamatta, miten huolestuneita katseita teidän kasvoillanne on. Voin vakuuttaa, että tämän kokouksen aihe on sellainen, joka ylentää kaikkien mieltä. On nimittäin aika nimittää kaksi oppilasta soturiksi ja viisi pentua oppilaiksi”, sen sanottuaan ilmapiiri leirissä kohosi heti. Vilkaisin innostuneesti vierelläni seisovaa Mehiläispentua. Kollin kasvoilla oli rauhallinen ilme, mutta edes hän ei voinut peittää innokkuuttaan; kollin suupieli nyki hänen katsoessaan Litteäkivellä seisovaa päällikköä. Vilkaisin myös toisella puolellani istuvaa Kimalaispentua, joka käänsi samaan aikaan innostuneen katseensa minuun.
Tuulitassun ja Salamatassun nimitykset tuntuivat kestävän ikuisuuden ajan. Vihdoin heidän seremoniansa oli ohi, kun Mesitähti antoi heille soturinimensä. Tuulikuiskaus ja Salamataivas astuivat molemmat sivummalle, kun Mesitähti pyysi meidät Litteäkiven eteen. Yksitellen hän kutsui jokaisen luokseen Litteäkivelle nimitystä varten. Ensin oppilasnimensä sai Laventelipentu, jonka mestariksi tuli Salviakatse. Talvikkipentu sai mestarikseen Korppisiiven.
Hengitystäni pidätellen odotin, kenet Mesitähti seuraavaksi kutsuisi luokseen.
”Mehiläispentu”, ja niin veljeni loikkasi päällikön luokse Litteäkiven päälle. Mesitähti lausui samat sanat kuin Laventelitassun ja Talvikkitassunkin kohdalla, ja antoi Mehiläispennulle oppilasnimensä. Veljeni sai mestarikseen Nokkospilven. Kimalaispentukin sai nimensä ennen minua, ja seisoin nyt ainoana pentuna Talvikkitassun, Laventelitassun ja Mehiläistassun ympäröimänä. Sisareni sai mestarikseen itse Mesitähden. Olin hieman pettynyt, sillä minäkin olisin halunnut mestarikseni itse Mesitähden. Yritin kuitenkin olla iloinen Kimalaispennun puolesta, sillä tämä oli hänelle suuri mahdollisuus oppia vaikka ja mitä.
Vihdoin ja viimein Mesitähti pyysi minut seisomaan Litteäkiven päälle. Loikkasin tärisevin jaloin päällikön eteen ja katsoin häntä suoraan silmiin. Mesitähden kasvoilla oli lämmin ja tuttavallinen hymy, se sai minut unohtamaan jännityksen. Kolli lausui voimakkaalla äänellä seremonian tutut sanat ja teki minusta oppilaan. Mestarivalinta oli mieleinen, sillä olin saanut mestarikseni Minttuliekin. Vilkaisin pentutarhan liepeillä seisovaa naarasta, joka hymyili minulle lämpimästi. Olin huojentunut, ettei mestarini ollut kukaan täysin tuntematon kissa, vaan juurikin Minttuliekki.
Kokouksen päätyttyä klaani alkoi hurrata kaikkien nimitettyjen nimiä. Olin äärimmäisen ylpeä uudesta nimestäni, Ampiaistassu kuulosti erittäin hyvältä.
Loikin riemuissani ympäri muita vastanimitettyjä oppilaita.
”Tästä alkaa ihan uusi elämä!” riemuitsin kovaan ääneen. En malttanut odottaa kaikkea sitä, mitä oppilaana oleminen toi meille. Saisimme lähteä ulos leiristä – tällä kertaa ihan luvan kanssa – ja oppia kaikkea kivaa!
//Saa halutessaan jatkaa
// 568 sanaa
