Ampiaispentu
Kirjoittaja: Elandra
En ehtinyt vastata Kultapennun kysymykseen, kun taivaalle ilmestyi kirkas valojuova, joka valaisi koko taivaan. Myös Talvikkipentu ja Kultapentu huomasivat sen. Välähdystä seurasi miltei välittömästi kova jyrähdys, joka ei tällä kertaa säikäyttänyt minua. Kun ensimmäistä kertaa olin kuullut ukkosen, olin pelännyt sitä kuollakseni. Mutta nyt tiesin, ettei sitä pitänyt pelätä. Taivas oli täyttynyt tummista pilvistä, jotka liikkuivat nopeasti eteenpäin. Pian ne peittäisivät auringon.
”Täällä alkaa satamaan! Mennään sisälle”, Kultapentu sanoi huomatessaan, kuinka vesipisarat alkoivat putoilla leirin pääaukiolle. Sade yltyi tihkusateesta kaatosateeksi ennen kuin pääsimme sisään pentutarhaan. Olin jättäytynyt joukon perälle, joten pääsin viimeisenä sateen suojaan.
Silmäilin nopeasti pentutarhalla olijat läpi, kuin varmistaakseni kaikkien olevan paikalla. Kimalaispentu ja Mehiläispentu makoilivat emomme vierellä, mutta Minttuliekki oli yksin. Laventelipentua ei näkynyt missään.
”Ulkona alkoi satamaan”, kerroin emolle ravistellessani kastunutta turkkiani. Valkoturkkinen naaras hymyili minulle lämpimästi.
”Olimme juuri alkamassa leikkimään sammalpalloa. Mitä me nyt sitten teemme? Emme voi pelata sisällä”, Talvikkipentu kysyi ja katsoi vuorotellen minua ja Kultapentua. Olin juuri päässyt vauhtiin, enkä millään halunnut vain kököttää pesässä tekemättä mitään. Mutta nyt paikalla olivat myös Mehiläispentu ja Kimalaispentu. Olisi epäreilua jättää heidät pois leikistä. Pentutarhassa oli kuitenkin vähän tilaa, joten leikkimahdollisuudet olivat rajallisia.
Juuri kun Kultapentu oli avaamassa suunsa ehdottaakseen jotain, alkoi taas jyristä. Ukkonen kesti pidempään kuin aiemmin, ja ääni oli voimakkaampi. Se sai karvani nousemaan pystyyn inhosta. En pitänyt tuosta kovasta äänestä lainkaan.
”Mitä sinä olit sanomassa, Kultapentu?” kysyin hunajanväriseltä pennulta, kun jyrinä viimein lakkasi.
//Kulta tai joku muu pentu?
// 232 sanaa
