Ampiaispisto
Kirjoittaja: Elandra
Huomasin Kuutamolaineen seuraavan katseellaan emomme Korppisiiven menoa. Vasta synnyttänyt kuningatar käveli kohti pentutarhaa. Kaiketi siitä inspiroituneena naaraskissa ehdotti, että menisimme tervehtimään emoa ja Kimalaistoivetta pentutarhalla.
”Mikä jottei”, tokaisin ja lähdin kävelemään mustavalkoisen soturin edellä kohti tuoresaaliskasaa. Otimme molemmat melko tyhjästä kasasta yhdet saaliit, jonka jälkeen jatkoimme matkaamme kohti karhunvatukkapensaikon alla sijaitsevaa pentutarhaa. Työnnyin sisään lämpimään pesään. Pehmeä maidon tuoksu leijaili voimakkaana ilmassa heti pesän sisäänkäynnillä. Se ei ollut ihme, sillä tarhalla oli parhaillaan kolme imettävää kuningatarta. Korppisiipi oli synnyttänyt alunperin kolme pentua, mutta pennuista kaksi olivat olleet kuolleita jo syntyessään. Ainoastaan Sarastuspentu oli jäänyt henkiin. Tällä hetkellä jokaisella kuningattarella oli vain yksi pentu. Kimalaistoivekin oli jokin aika sitten synnyttänyt, onneksemme hän ei joutunut menettämään muita pentujaan, vaan pikkuruinen Piiskupentu oli syntynyt pentueensa ainokaisena.
”Hei”, tervehdin kolmea pentutarhalla olevaa naarasta, mutta vain kaksi heistä vastasi. Sypressikuiske näytti olevan syvässä unessa, joten jäin istumaan hieman kauemmas tabbykuvioisesta kuningattaresta, jotten herättäisi häntä ja hänen pentuaan.
”Toimme tuoresaalista”, Kuutamolaine ilmoitti orava suussaan ja pudotti tuuheahäntäisen eläimen pesän kovalle maalle. Hän työnsi sen lähemmäs Korppisiipeä, joten minä annoin kantamani hiiren Kimalaistoiveelle.
”Toivottavasti olette nälkäisiä”, lisäsin. Korppisiipi nyökytteli päätään:
”Oi, kiitos! Minä olen hirveän nälkäinen. En viitsinyt äsken hakea tuoresaaliskasasta mitään, kun se näytti niin tyhjältä.”
”Ei sinun tarvitse murehtia siitä. Sinun on syötävä, jotta saat ruokittua Sarastuspennunkin”, sanoin vakavalla äänellä. Kuningattarilla oli tärkeä tehtävä pentujen kasvattamisessa, joten heidän nälkänsä oli otettava vakavasti. Tiesin, että maidon tulo saattaisi loppua, mikäli kuningatar ei söisi tarpeeksi. Korppisiipi ei ehtinyt vastata mitään, kun pesän sisäänkäynniltä kuului lähestyviä askeleita. Meidän kaikkien päämme kääntyivät tulijan puoleen.
”Pidättekö te täällä sukukokousta ilman minua?” valkoturkkinen kolli hymyili lämpimästi, eikä sanavalinnastaan huolimatta vaikuttanut lainkaan loukkaantuneelta. Olin hyvilläni siitä, että paikalla olivat tällä hetkellä kaikki perheenjäseneni Hiilihammasta ja hänen vanhempiaan lukuun ottamatta.
”Luulin sinun olevan partiossa”, vastasin valehtelematta. Mehiläislento nyökkäsi ikään kuin hyväksyen selitykseni.
”Tämä on aivan harvinaislaatuista, että saan viettää aikaa kaikkien pentujeni kanssa yhtä aikaa”, Korppisiiven lämmin naukaisu kantautui pesän toiselta laidalta. Kuningattaren kurkusta kumpusi onnellista, kovaäänistä kehräystä. Kukaan ei ehtinyt sanoa mitään, kun emomme jo jatkoi:
”Mitä teille kuuluu? Kimalaistoiveen kuulumiset olenkin jo kuullut, mutta entä te muut? Mehiläislento, sinua minä en ole nähnyt aikoihin! Missä olet oikein luurannut?” Olin niin tohkeissani siitä, että lähes koko perheeni oli kasassa, etten vain yksinkertaisesti kyennyt pitämään suutani kiinni. Kun Mehiläislento vasta mietti vastaustaan, minä olin jo kertomassa hänen kuulumisiaan.
”Mehiläislento on vaaninut kaiken vapaa-aikansa Kuolonklaanin rajalla ja odottanut tapaavansa Henkäysvarjon taas!” naukaisin niin täpinöissäni, että unohdin kokonaan asian olevan salaisuus. Kun Mehiläislennon tiukka katse kohdistui minuun, tajusin virheeni nopeasti. Kasvoilleni hiipi pahoitteleva virnistys.
”Hups”, naurahdin hermostuneesti ja toivoin, ettei tästä syntyisi ongelmia Mehiläislennolle.
//Kuutamo tai Kimmo?
