Ampiaispisto
Kirjoittaja: Elandra
Olin vienyt Kaislapennun parantajan pesälle ja seurannut jännittyneenä, kun Leimusilmä tutki häntä. Helpotukseksi Kimalaistoiveen kasvatin jalka oli vain venähtänyt, eikä murtunut kuten omani. Pentu nilkutti edelläni ulos pesästä ja esitti minulle kysymyksen:
”Hei Ampiaispisto, onko sinulla ja emolla muita sisaruksia?”
”Onpa hyvinkin! Minulla ja Kimalaistoiveella on paljonkin sukulaisia Eloklaanissa, ja nyt kun olet osa perhettä, he ovat myös sinun sukulaisiasi”, vastasin iloisesti hymyillen. Pennun silmät suurenivat hämmästyksestä.
”Ihanko totta?” Kaislapentu kysyi kiinnostuneena. Nöykäytin päätäni ja viitoin pennun kanssani istumaan lähelle Litteäkiveä, jotta tämä saisi lepuuttaa venähtänyttä jalkaansa. Istuessa keskusteleminen oli myös minulle helpompaa, sillä murtuneen jalan kanssa liikkuminen kävi ihan työstä.
”Kyllä vain”, nau’uin, ”minä, Kimalaistoive ja Mehiläislento olemme samasta pentueesta. Lisäksi meillä on kaksi vanhempaa sisarusta, joista Lainepentu kuoli pentuna ja Tyrskytassu ei asu enää klaanissa, ja nuorempi siskomme, Kuutamolaine oli oman pentueensa ainokainen.” Samalla kuin puhuin, katseeni irtaantui vähän väliä leirin pääaukiolla oleviin kissoihin. Yritin katsella, jos Mehiläislento tai Kuutamolaine olisivat olleet paikalla. Harmikseni en nähnyt kumpaakaan, joten jatkoin sitten eteenpäin:
”Eikä siinä vielä kaikki! Lisäksi myös minun ja Kimalaistoiveen – sekä tietysti sisaruksiemme – emo ja isä asuvat Eloklaanissa. Hiilihammas ja Korppisiipi ovat molemmat kokeneita sotureita. Hiilihampaan emo ja isä – sinun isoisovanhempasi – ovatkin itse asiassa tuolla noin.” Viitoin katseellani klaaninvanhimpien pesän suuntaan, ja Kaislapennun kirkas katse kääntyi samaan suuntaan.
”Nokilintu ja Hiilloskatse ovat oikein mukavaa seuraa, aivan kuten kaikki perheenjäsenemme! Mitä sanot, mentäisiinkö tervehtimään heitä? He varmasti tutustuisivat sinuun yhtä mielellään kuin minäkin”, katsoin pentua leveästi hymyillen.
//Kaisla?
