Ampiaispisto
Kirjoittaja: Elandra
Iso haukotus karkasi suustani, kun kävelin metsän siimeksessä eteenpäin partion mukana. Huomasin, miten edelläni kulkeva Jääviilto loi minuun murhaavan katseen. Pyöräytin turhautuneena silmiäni. Aivan kuin haukottelukin olisi ollut tänä päivänä kiellettyä! Päivä päivältä minä inhosin vain enemmän kuolonklaanilaisia ja sitä, mitä he olivat tehneet pyhälle klaanillemme. Eloklaani oli enää vain muisto entisestään, se oli kylmä ja kolea. Kaikki lämpö, jota klaanimme pääaukiolla oli ennen huokunut oli kadonnut tiehensä. Ei ollut enää juurikaan ilosta kiljahtelevia pentuja ja oppilaita tai iloisia kehräyksiä. Oli vain synkkää, hiljaisuutta ja satunnaisia kuolonklaanilaisten tiuskaisuja. Kaipasin niin kamalasti vanhaa elämäämme. Olin päättänyt, että vielä jonain päivänä nousisin kuolonklaanilaisia vastaan ja tekisin heistä lopun. Jos tappaisin yhden kuolonklaanilaisen, se saisi varmasti eloklaanilaiset tajuamaan, että me voimme tehdä mitä vain. Jos saisimme tapettua kaikki leiriämme vartioivat kuolonklaanilaiset, voisimme hyökätä Kuolonklaaniin ja pelastaa Mesitähden ja Leimusilmän henget.
Suuni aukesi taas kerran haukotukseen. Olin nukkunut niin kamalan huonosti viime yön! Sen lisäksi Pimentovarjo tuntui laittavan minut koko ajan vain uuteen partioon. En edes muistanut, koska viimeksi minulla olisi ollut vapaapäivä. Se oli turhauttavaa. Kaipasin lepoa ja rauhaa. Olisin halunnut viettää edes yhden päivän nauttien rakkaan Kultasiipeni seurasta! Kun ajatukseni harhautuivat Kultasiipeen, sydämeni alkoi sykähdellä. Rakkauteni vaaleaa naarasta kohtaan oli kuiden saatossa vain kasvanut, enkä osannut enää kuvitella elämääni ilman, että juuri Kultasiipi oli minun kumppanini.
