Ampiaispisto
Kirjoittaja: Elandra
Pöllötassun lähtiessä saalistamaan, ehdin jo huokaista helpotuksesta. Ajattelin jo hetken, että kenties likaisenvalkoinen kolli ei ollutkaan niin toivoton tapaus. Ajatus muuttui hetkessä, kun kolli katosi näkyvistä ja hyökkäsi yllättäen mestarinsa selkään. Hyökkäyksen voimasta mustavalkoinen naaras oli kaatunut maahan, ja Pöllötassu kuittasi koko homman kertomalla luulleensa Kuutamolainetta hiireksi. Hänen vitsinsä ei ollut lainkaan hauska, ja minun ja sisareni kasvoilla olevat ilmeet välittivät tiedon myös Pöllötassulle. Likaisenvalkoinen oppilas ei näyttänyt välittävän, vaan tämä jatkoi typerää virnuiluaan.
”Kuusi saalista. Sitä ennen sinä et pääse leiriin”, Kuutamolaine sylkäisi sanat suustaan, mutta naaras pysyi kuitenkin vielä suhteellisen rauhallisena. Itse en olisi moiseen pystynyt, sillä nyt jo minua suututti todella kovasti nuoren kollin sietämätön käytös!
Pöllötassu siristeli vihreitä silmiään ja kohotti ylähuultaan paljastaen valkeat, terävät hampaansa meille. Kolli vaikutti hyvin uhkaavalta, mutta hän ei minua pelottanut!
”Te olette aivan hiirenaivoisia molemmat. Minä en aio saalistaa yhtäkään saalista”, Pöllötassu ilmoitti itsepäisesti ja katsoi vihaisesti mestariaan ja minua. Vilkaisin mietteliäästi Kuutamolainetta, joka katsoi oppilastaan tiukasti. Minusta tuntui pahalta, etten ollutkaan osannut auttaa sisartani. Siispä yritin kuumeisesti keksiä jotain, miten tilanteen saisi ratkaistua ilman, että meidän pitäisi luovuttaa. Selvästikään uhkailu ja komentelu eivät auttaneet, vaan olisi keksittävä jotain muuta. Silloin minulla välähti! Astuin askeleen lähemmäs Pöllötassua ja kohautin välinpitämättömästi lapojani.
”Niin minä ajattelinkin”, tokaisin päätäni pudistellen. Likaisenvalkoisen kollin kasvoille piirtyi hämmentynyt ilme, ja tämän hymy katosi.
”Ethän sinä taida edes osata saalistaa, siksi sinä pelleilet”, naukaisin päätäni pudistellen. Vilkaisin Kuutamolainetta, joka aluksi näytti hämmentyneeltä, mutta näytti sitten tajuavan mitä yritin. Pöllötassun hämmentynyt ilme vaihtui päättäväiseksi. Kolli kohotti leukansa pystyyn ja piiskasi hännällään ilmaa.
”Kylläpäs osaan! Sinä et sano, mitä minä osaan tai en osaa”, Pöllötassu marmatti. Silloin Kuutamolaine liittyi keskusteluun:
”Minustakin alkaa tuntumaan siltä, ettet sinä osaa. Jos osaisit, kai sinä olisi jo saalistanut.”
Pöllötassu alkoi näyttää entistä ärsyyntyneemmältä. Hän luimisti korviaan ja heilutteli häntäänsä edestakaisin.
”Voi voi, kissaparka ei osaa saalistaa. Kuutamolaine, sinun olisi varmaan parasta puhua tästä Mesitähdelle. Ei klaanissa voi pitää kissaa, joka ei osaa saalistaa”, tokaisin päätäni pudistellen. Silloin Pöllötassu alkoi toimia.
”Lopettakaa! Olette ihan typeriä! Minä näytän, että osaan saalistaa paremmin kuin te yhteensä”, Pöllötassu ärähti ja kääntyi ympäri ja alkoi nuuhkia ilmaa. Katsahdin sisartani tyytyväisesti hymyillen.
//Kuutamo?
