Ampiaispisto
Kirjoittaja: Elandra
Murtunut jalkani alkoi olla jo hieman parempi, eikä se ollut enää läheskään niin kipeä kuin aiemmin. Pystyin jopa kävelemään, vaikken tietenkään voinut laskea painoa lastoitetulle jalalle. Nilkutin kohti pentutarhaa, jonka edustalla huomasin Kimalaistoiveen istuskelevan ja vahtivan leikkiviä pentuja. Ennen kuin ehdin ruskeaturkkisen kuningattaren luokse, kohtasin pikkuruisen pennun. Kaislapentu kompastui ja törmäsi minuun. Vaaleanruskea pentu nousi pökerryksissään ylös. Hän heilautti käpäläänsä ja irvisti kivusta.
Pienen kissan vaaleanvihreiden silmien katse nousi käpälästään minun kasvoihini.
”Anteeksi”, pentu naukui pahoitellen ja nyyhkäisi.
”Kuka olet? Minä olen Kaislapentu”, raidallinen pentu esitteli irvistyksen saattelemana. Pentu piteli yhä käpäläänsä ilmassa. Tiesin pennun olevan Kimalaistoiveen kasvatti, jonka sisareni oli löytänyt Eloklaanin reviiriltä ja ottanut hellään huomaansa. Sen seurauksena rakas pentuetoverini oli päättänyt luopua soturiudesta ja siirtyä pysyvästi pentutarhalle. Se jos jokin oli hyvin Kimalaistoivemainen teko.
”Olen Ampiaispisto”, naukaisin hymyillen, ”olen Kimalaistoiveen veli.” Pentu kallisti hämillään päätään. En tiennyt, oliko Kimalaistoive ehtinyt kertoa pienokaiselle perheestämme.
”Loukkasitko jalkasi? Pitääkö sinut viedä parantajan pesälle?” kysyin ja kumarruin vaivalloisesti pennun tasolle. Jouduin olemaan vain yhden käpälän varassa, sillä en edelleenkään voinut laskea painoa murtuneelle koivelleni.
”Minäkin olen loukannut jalkani”, tokaisin vielä ja käänsin katseeni murtuneeseen etujalkaani.
//Kaisla?
