Ampiaispisto

278 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Elandra

Katseeni kääntyi jalkaani, kun Hiilihammas vaihtoi sujuvasti puheenaihetta. Viime päivien aikana kipu oli hiukan hellittänyt lepuuttaessani jalkaa, mutta liikkuminen ja jalan liikuttaminen olivat hyvin kivuliasta.
”Siinähän se mukana tulee”, virnistin huvittuneesti, ”vaikka en kyllä olisi kovinkaan pahoillani, jos ei tulisi. Silloin Kimalaistoiveen ei tarvitsisi olla ainoa kolmijalkainen, ja enää pitäisi vain katkaista Mehiläislennon koipi.”
Hiilihammas naurahti huvittuneesti, ja huomasin tämän olemuksen muuttuvan sen myötä. Varautunut ja huolestuneen oloinen isä oli muuttunut omaksi itsekseen.
”Ei minusta vielä soturin tehtäviin ole. Päivät ovat kyllä toisinaan melkoisen puuduttavia, kun uloskaan ei huvita mennä yksin kärvistelemään kivuissani”, lisäsin lapojani kohauttaen. Hiilihammas nyökytteli ymmärtäväisesti päätään.
”Onneksi olet vielä nuori, niin ehdit kyllä partioida ja saalistaa niin paljon kuin ikinä vain jaksat. Lepäät vain kunnolla, niin jalkasi on pian entisellään”, tabbykuvioinen kolli vakuutti ystävällisesti hymyillen. Sitä samaa Liljatuuli ja Leimusilmäkin olivat toitottaneet. Väläytin isälleni pienen hymyn.
”Niin se kai on”, tokaisin lapojani kohauttaen.
”No, miten on: Tahtoisitko lähteä vanhan isäsi kanssa käymään pesän ulkopuolella?” Hiilihammas kysyi. Emmin hetken ja käänsin mietteliäänä katseeni murtuneeseen jalkaan.
”Eiköhän se käy”, virnistin ja nousin varovaisesti ylös, välttäen murtuneen jalan päälle astumista. Hiilihammas otti askeleen minua kohti antaakseen minulle tukea itsestään. Kun pääsin vaivalloisesti nilkuttaen pois vuoteeltani, nojauduin hetkeksi isääni.
Kävelin hänen edellään ulos pesästä. Aukiolla oli harmaa ja synkkä keli, taivasta peittivät tummat pilvet, mutta vettä ei satanut ainakaan toistaiseksi.
Istuuduimme vieretysten klaaninvanhimpien pesän edustalle. Istuimme hetken hiljaa ja silmäilin aukiota, joka oli tavanomaista hiljaisempi. Arvelin sen johtuvan taudista, joka klaanissa parhaillaan jylläsi.
”Kaipaatko sinä Tyrskytassua?” kysymys pompsahti kuin tyhjästä mieleeni ja karkasi ulos suustani ennen kuin ehdin edes tajuta, mitä olin sanonut. En ollut koskaan tavannut vanhempaa veljeäni, mutta olin kuullut hänestä puhuttavan.

//Hiili?

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *