Ampiaispisto
Kirjoittaja: Elandra
Kultasiipi lähestyi minua riemastunut ilme kasvoillaan. Tiesin heti, että jotain oli tapahtunut – ilmeestä päätellen jotain hyvää. Kurkustani alkoi kummuta kovaäänistä kehräystä jo ennen kuin naaras oli ehtinyt kertoa asiansa. Olin aina onnellinen nähdessäni Kultasiiven. Kun naaras kertoi uutisensa, kehräykseni muuttui entistäkin kovaäänisemmäksi. Kultasiipi odotti pentuja!
”Ihanko oikeasti? Oletko varma?” kysyin innoissani silmät suurina. Kultasiipi nyökytteli iloisena päätään.
”Salviakatse juuri varmisti asian”, vaalea naaraskissa naukui lämpimästi hymyillen. Painauduin nopeasti vasten Kultasiiven kehoa.
”Se on aivan mahtava uutinen!” kehräsin iloisena. Minusta oli tulossa isä! Päätin nyt jo, että minusta tulisi paras isä mitä maa päällään kantoi. En malttanut odottaa, että pääsisin kertomaan uutiset muille perheenjäsenilleni! Emo ja isä olisivat varmasti mielissään, kun sukumme jatkaisi kasvuaan.
Kului aikaa ja Kultasiiven olo alkoi käydä päivä päivältä tukalammaksi.
”Sinä uuvutat itsesi aivan turhaan”, naukaisin, kun naaras kulki perässäni partion mukana kohti nummia. Naaras päästi ilmoille vaivaantuneen naurahduksen.
”Kyllä sinun olisi hyvä mennä jo pentutarhalle, Pimentovarjo varmasti hyväksyy sen. Pennut syntyvät varmasti pian, enkä tahdo sinun synnyttävän kesken partion!” naukaisin Kultasiipeä katsoen. Naaras väläytti minulle lämpimän hymyn.
”Hyvä on, hyvä on”, hän kehräsi, ”käyn partion jälkeen Pimentovarjon juttusilla.” Katsoin tyytyväisenä kumppaniani. Rakastin Kultasiipeä ja syntymättömiä pentujamme niin paljon, etten halunnut heille käyvän mitään pahaa. Partiossa saattoi tulla vastaan ties mitä kettuja ja muita petoja, eikä Kultasiipi tuossa tilassa pystyisi varmasti suojelemaan itseään!
Kuten Kultasiipi oli luvannut, hän kävi partion jälkeen Pimentovarjon juttusilla. Naaras palasi pian minun luokseni tuttu, lämmin hymy kasvoillaan.
”Voin siirtyä pentutarhalle heti tänään”, naaras ilmoitti ja nyökäytti päätään.
”Se on hyvä. Miltä sinusta nyt tuntuu? Jännittääkö pentujen syntymä sinua?” kysyin ja puskin hellästi kuonollani naaraskissan poskea.
//Kulta?
