Ampiaistassu
Kirjoittaja: Elandra
Harjoitukset olivat lähteneet ryminällä käyntiin, kun Lieskakajo ja Minttuliekki olivat esitelleet meille taisteluliikkeitä. Sen jälkeen saimme itse kokeilla niitä Kultatassun kanssa. Hunajanvärinen naaras oli ensin ollut hyökkääjänä, mutta Lieskakajon sanojen mukaan suoritus ei ollut ollut aivan täydellinen. Tähän asti olin pitänyt harjoituksista erittäin paljon. Olin pentutarhallakin nauttinut taisteluleikeistä, mutta silloin olimme vain riehuneet ja kierineet maassa. Nyt meille sentään opetettiin ihan oikeita liikkeitä, joka teki leikistä haastavampaa.
Tuli minun vuoroni hyökätä Kultatassun kimppuun. Otin Minttuliekin kehotuksesta hieman välimatkaa Kultatassusta, jottemme olleet ihan vieretysten. Kultatassu ei koskaan ollut pärjännyt kovinkaan hyvin taisteluleikeissä, vaikka hän olikin meitä muita miltei kuun vanhempi.
Katsoin leikkisästi ystävääni valmistautuessani hyökkäykseen. Kumarruin matalammaksi ja painoin kynteni kylmään hankeen. Heilautin häntääni pari kertaa puolelta toiselle, ennen kuin syöksähdin kohti Kultatassua. Päästyäni kyllin lähelle hunajanväristä naaras, ponkaisin itseni loikkaan ja kohti Kultatassun selkää. Olin mielessäni urhea soturi, joka kamppaili vihollista vastaan. Tartuin kynsilläni Kultatassun selkään aivan kuten Minttuliekki oli näyttänyt. Näykkäsin nopeasti vihollista niskasta, kunnes tunsin hänen liikahtavan allani. Kuten soturit olivat ohjeistaneet, loikkasin nopeasti pois hunajanvärisen kissan selästä. Pudottauduin maahan ja liu’uin hiirenmitan verran taaksepäin, ennen kuin hyökkäsin taas mielissäni kohti vihollista. Kultatassu ei ehtinyt nousta ylös, kun loikkasin jo käpälät ojossa tätä kohti. Pudottauduin nauraen ystäväni päälle, ja kierimme hetken aikaa hangessa toistemme kimpussa, kunnes Kultatassun onnistautui läimäistä minua kasvoille toisella etukäpälällään. Iskun ansiosta minun hyökkäykseni teho loppui, ja Kultatassu pääsi irrottautumaan taistelusta.
Makasin hetken hangessa aivan äimistyneenä, ennen kuin pomppasin takaisin pystyyn.
”Se oli mahtavaa!” riemuitsin leveästi hymyillen. Minusta tuntui kuin olisin ollut voittamaton! Ravistelin lumista turkkiani ja katsoin Kultatassua. Riemuni hälveni huomatessani, ettei vaalea oppilas näyttänyt olevan aivan yhtä mielissään kuin minä.
”Etkö sinä pitänyt siitä?” kysyin häkeltyneenä kallistaen päätäni.
//Kulta?
// 275 sanaa
