Aurinkopentu
Kirjoittaja: Ruska
Olin ollut kauan hereillä, kuulin Mesitähden kutsuhuudon. Nousin istumaan ja kuulostelin mitä Mesitähti sanoi. Liljatuuli oli pistänyt päänsä karhunvatukka verhon läpi ja kuulosteli päällikköään. En saanut puheesta selvää, joten menin takaisin makuulle. Liljatuuli käveli ohitseni.
”Mitä hän sanoi? Kysyin ja kallistin päätäni.
”Hän teki muista pennuista oppilaita” tummanharmaa naaras sanoi ja haki yrttejä. Katsoin hänen peräänsä kauhistuneena, oppilaita? Ei voi olla, leikkivätkö he enää kanssani? Painoin pääni surullisena sammaliin, välittikö Kimalaistassu enää minusta? Hän oli jo oppilas. Kuulin viereisestä vuoteesta raskasta hengitystä, jos muistan oikein, niin hänen niminsä oli Lumihiutale. Nukahdin hitaasti ja nukuin pitkään. Heräsin vierestäni kuuluvaan käpälien tömistelyyn. Nostin pääni ja näin Liljatuulen kauhistuneen ilmeen. Katsoin Lumihiutaletta, hän oli ihan veltto.
”O-onko hän kuollut” kysyin varovasti. Liljatuuli käänsi surusta sumeat silmänsä minua kohti ja nyökkäsi. Painoin kasvoni sammaliin, ei voi olla totta en kai minä kuole?
”Kuolenko minä?” Kysyin mumisten sammalista.
”En tiedä, riippuu onnesta” naaras sanoi ja työnsi minulle lisää yrttejä. Naaras öähti hautaamaan juuri kuollutta kissaa. En ollut ikinä kokenut tällaista. En halunnut ajatella kuolemaa enää, halusin vain parantua ja nähdä Minttuliekin ja muut. Hymyilin itsekseni kun ajattelin sitä. Pian varmaan minusta tulee oppilas ja pääsen tekemään siistejä juttuja. Nukahdin ajatuksiini, mutta kuolema hiipi uniini.
//199 sanaa
