Aurinkopentu
Kirjoittaja: Ruska
Katsoin tylsistyneesti pentutarhan seinään. Minulla oli niin tylsää. Ulkona satoi lunta ja minua kiellettiin menemästä sinne, etten vain tulisi kipeäksi. Olin ollut pentu vain vähän aikaa, tuntuu kuin olisin ollut jo tuhat kuuta.
”Milloin minusta tulee oppilas?” kysyin tylsistyneesti Minttuliekiltä.
”Monen kuun päästä” naaras maukaisi lempeästi.
Muut pennut olivat myös hereillä ja meillä kaikilla oli tylsää.
” Voidaanko mennä kuuntelemaan Nokilinnun tarinoita?” Maukaisin toiveikkaana.
”Joo! Mennään!” Laventelipentu maukui.
Minttuliekki näytti tosi mietteliäältä, lopulta hän maukaisi:
”No, ei ehkä tänään.” naaras maukui.
Olin tosi pettynyt, kävelin pentutarhan ikkunalle ja katselin ulos. Soturit olivat menossa partioimaan ja saalistamaan, parantajat lajittelivat yrttejä, minusta on hauska katsella mitä muut tekee. Katselin siinä muita monta silmänräpäystä.
” Aurinkopentu, syömään.” Korppisiipi naukui.
Minulla oli jo kova nälkä, joten menin mukisematta syömään. Kun olimme syöneet, otimme päiväunet. Nukahdin muutamassa silmänräpäyksessä, ja nukuin sikeästi.133 Heräsin pian, lumisade oli lakannut. Tassutin pesän ovelle katsomaan, maassa oli hiirenmitta lunta. Tiesin että se sulaisi pian, aurinko paistoi pilvien takaa. Tassutin takaisin makuupaikalleni, ja otin mukavan asennon. Mietin minkälaista olisi olla soturi.
//167 sanaa
// Minttu, tai pennut
