Aurinkoroihu
Kirjoittaja: Ruska
”Hei!” ruskea raidallinen naaras tervehti partiota, kun olimme tämän luona. ”Mitä sinulle on käynyt?” Väärävarjo kysäisi vilkaistuaan nuoren Sypressikuiskeen loukkaantunutta jalkaa. ”Putosin puusta, mutta se on pitkä tarina”, Sypressikuiske sanoi nopeasti. ”Kerro toki. Jos loukkaannuit Leimusilmän ja Liljatuulen pitää myös tietää tästä”, Väärävarjo sanoi kohteliaasti. Vierelläni oleva naaras nyökkäsi, ja huomasin tämän raottavan suutaan, mutta Oksakuiske puhkesi puhumaan ennenpään. ”Eikö meidän pitäisi mennä. Saat kertoa parantajille itseksesi sitten”, Oksakuiske totesi töykeästi, Sypressikuiske loi minuun epäilevän katseen. En sallinut tätä, kukaan ei ole töykeä ihanalle ja tärkeälle Sypressikuiskeelleni, joten avasin suuni. ”Te voitte jatkaa me menemme leiriin kahden”, sanoin muulle partiolle, ja vinkkasin Sypressikuiskeelle silmää. Halusin kertoa tälle jotain, kahden. Oksakuiske nyökkäsi ymmärtäväisesti, ja johti partiota syvemmälle metsäään. Kun partio oli poissa näkivistä patistin Sypressikuisketta eteenpäin, emme me aio olla täällä koko päivää. ”Ei minulla ollut mitään sen suurempaa asiaa en vain halua, että kukaan kiusaa sinua noin”, sanoin Sypressikuiskeelle hiuksn mutisten, pidin hänestä, joten minun pitää suojella häntä kaikelta pahalta. Sypressikuiske loi minuun ärsyyntyneen ja hiukan raivokkaan katseen, säpsähdin ja loin kysyvän katseen. ”Vaikka olen loukkaantunut pärjään parin ilkeän kommentin kanssa hyvin!” Sypressikuiske töksäytti töykeästi, pian hän näytti hiukan katuvalta ja kurtisti otsaansa. Huokaisin ja katsoin tätä anteeksi pyytävällä ja anovalla katseella. ”No anteeksi jos en saa suojella sinua, olet tärkeä minulle, enkä halua että kukaan tekee sinulle pahaa, tai sanoo sinulle mitään pahaa. Tein niin koska… välitän sinusta. Ja olen sinusta tosi huolissani, anna minun välittää sinusta, sillä pidän sinusta, pidän kovasti, ja jopa, liikaa”, sanoin Sypressikuiskeelle itku kurkussa ja punastuin.
// Sype? <3
