Aurinkoroihu
Kirjoittaja: Ruska
Juttelin hyväntuulisesti Hiilihampaan kanssa, ja huomasin Mehitähden kävelevän litteäkivelle.
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Litteäkivelle klaanikokoukseen!” Mesitähti kutuii klaania, nyökkäsin Hiilihampaalle, ja kävelin kohti litteäkive, kuulemaan kunnioitetun päällikön sanaa.”Tänään olemme kokoontuneet nimittämään taas yhden nuoren lupauksen soturiksi”, Mesitähti naukui, ”Korppisiipi, onko Sypressitassu valmis soturiksi?” sydämmeni hypähti kurkkuun, Sypressitasu pääsisi vihdoinnsoturiks! Ties mitä kaikkea teemmekään yhdessä. Katsahdin kohti Korppisiipeä joka nyökkäsi hyväksyneesti, käänsin katseeni takaisin Mesitähteen. ”Siinä tapauksessa. Minä Mesitähti, Eloklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Sypressitassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania, jopa henkesi uhalla?” Mesitähti lausui sanat, jotka aina koskettavat sydäntäni. Sypressitassu nosti leukaansa ylpeänä itsestään. ”Lupaan”, naaras naukui ylpeästi. Kihisin innosta ja jännityksestä, kun katsoin taas Mesitähteä. ”Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Sypressitassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Sypressikuiske. Tähtiklaani kunnioittaa uskollisuuttasi, ja hyväksymme sinut Eloklaanin täydeksi soturiksi”, Mesitähti julisti. Sypressikuiske, kuinka kaunis nimi. Mesitähti kosketti nenällään Sypressikuiskeen lapaa. Naaras katsoi ympärilleen hymyillen, kin kissar alkoivat hurrata. ”Sypressikuiske, Sypressikuiske, Sypressikuiske!” naaras hyppäsi alas litteäkiveltä, ja jolkotin tämän luokse hymyillen iloisesti. Myös Hallavarjo ja hänen entinen mestarinsa Korppisiipi tulivat.
Kuuntelin kun Hallavarjo ja Korppisiipi onnittelivat Sypressikuisketta, ja oli minun vuoroni. ”Onnea nuori soturitar, on ihanaa saada sinut joukkoomme!” sanoin äänessäni iloa, ja päästin pienen kehräyksen. Kuuntelin vierestä kun Sypressikuiske ja Korppisiipi vaihtoivat muutaman sanan, ja pian Korppisiipi lähti. Katsoin iloisesti Sypressikuisketta silmiin, ja sydämmeni täytti lämmin tunne. Mieleni olisi tehnyt kiertää häntä naaraan ympärille, ja painautua vasten tämän kylkeä, mutta en voinut, joten tyydyin vain koskettamaan tämän lapaa hännälläni, jaloin tälle lempeän katseen. ”Mennäänkö kävelylle metsään, nuori soturitar?” kysyin hymyillen ruskealta naaraalta, josta välitä. En vain ollut varma, välittääkö hän minusta.
// Sype?
