Aurinkoroihu
Kirjoittaja: Ruska
Hauska tavata Kuusitassu, ja kiitos kun toit minulle tuoresaalista”, Aurinkoroihu naukui Kuusitassulle kiitollisena. Hän haukkasi palan hiirestään ja käänsi taas katseensa Kuusitassuun. ”Eipä kestä”, nuori oppilas naukaisi, ja haukkasi uuden palan omasta hiirestään. Aurinkoroihu oli iloinen, että joku halusi puhua hänelle. Kaikkilla hänen ystävillään oli kiireitä, eikä he ehtineet juurikaan olla Aurinkoroihun seurassa, onneksi edes joku halusi.
”Mitä sinulle kuuluu?” Kuusitassu kysyi, kääntäen katseensa melkein syödystä hiirestä Aurinkoroihuun. Aurinkoroihu nielaisi viimeisen palan hiirestä, ha aloitti puhdistamaan käpäliään. ”Minulle kuuluu oikein hyvää, elämä hymyilee, pieniä ongelmia suhde asioissa, muuten kaikki hyvin”, Aurinkoroihu vastasi nuolaisujen välissä. Hän lopetti käpälien puhdistamisen ja nuolaisi suupieliään, ettei hänen suupieliinsä jäisi muruja tuoresaaliista. Kuusitassu nyökkäsi vastaukseksi, ja lopetteli hiirensä syömisen.
”Onko sinulla perhe? En halua tungetella, mutta haluaisin vain tietää”, Kuusitassu kysyi yllättäen. Aurinkoroihu käänsi katseensa aukiosta Kuusitassuun. Perhe oli asia, josta Aurinkoroihu ei puhunut mieluusti, mutta kun Kuusitassu pyysi niin kauniisti, hän ehkä kertoisikin. ”Se on asia mistä en puhu mielelläni, mutta voin puhua siitä tämän kerran”, Aurinkoroihu naukaisi, ja huokaisi. Kuusitassu katsoi Aurinkoroihua odottavasti. ”Minulla ei ole sisaruksia, eikä emoa tai isää enää. Emoni kuoli synnytyksessä, ja isäni katosi, en kaipaa heitä paljoa, mutta tiedän, että emoni on aina kanssani, koska hän on Tähtiklaanissa”, Aurinkoroihu kertoi ja katsoi taivaalle. Hänen emonsa on aina hänen kanssaaan, aina.
// Kuusi?
