Aurinkoroihu
Kirjoittaja: Ruska
Tervehdin Sypressikuisketta pirteästi, kun kävelin parantajan pesään. Naaras käänsi katseensa maahan, ja kirjava kolli katsoi tätä ihmeisssään, jos oikein muistan, hänen nimensä on Kipinätassu. ”Hei”, nuori naaras tervehti epävarmasti, olin ihmeissäni, mikä hänellä oli? Lähestyin Sypressikuisketta, aikeenani oli laittaa häntäni hänen lavalle, ja kysyä, mikä on hätänä, mutta Sypressikuiske kavahti hätääntyneenä taaksepäin. Hänen silmät olivat suurina, ja ne olivat täynnä pelkoa, ja hän näytti anovan armoa, pian hän rentoutui, olin enemmän ymmälläni kuin äsken. ”Mitä nyt?” kysyin uteliaana, olin jo huolissani Sypressikuiskeesta, mutta naaras pudisti vain päätään. ”Ei mikään. Ei mikään”, Sypressikuiske sanoi, ja rentoutui. ”Ajoitit tulosi täydelliseen aikaan. Haluisinkin pyytää anteeksi käytöstäni siellä metsässä. Olin vain järkyttynyt ja väsynyt”, naaras jatkoi vienosti hymyillen. Nyökkäsin Sypressikuiskeelle. ”Ei se mitään. Koen syyllisyyttä putoamisestasi ja vilustumisesta”, sopersin hiljaa, se taakka syyllisyydestä, jota kannoin, tuntui kauhealta. ”Ei se ollut sinun vikasi! Olin täysi typerys, kun alunperinkin lähdin sen oravan perään”, Sypressikuiske sanoi. “Et ole typerys”, väitin vastaan, mutten ilkeästi. ”Minun on myönnettävä jotain mutta sitä varten sinun on tultava tähän”, Sypressikuiske sanoi kehräten, ja kallisti suloisesti päätänsä. Hän taputti hännällään makuusijaansa, punastuin turkkini alla ja istahdin naaraan viereen. Sypressikuiske kurkotti kuiskatakseen jotain korvaani. ”Rakastan sinua”, Sypressikuiske kuiskasi hiljaa. Olin niin onnellinen, hän sittenkin rakasti minua. Kehräsin hiljaa, ja painoin kuononi Sypressikuiskeen poskeen, sitten korvalle kuiskatakseni hänelle vastauksen. ”Minäkin rakastan sinua, rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa”, kuiskasin Sypressikuiskeen korvaan, ja silmistäni valui kyyneliä, ne olivat ilon kyyneliä.
// Sype? <3
