Aurinkoroihu
Kirjoittaja: Ruska
”EIH!” Sypressikuiske huudahti kun horjahti oksalta. Toimin salamannopeasti ja yritin ottaa naaraan hännästä kiinni, mutta olin liian hidas. Ruskea naaras tömähti maahan tassut edellä. ”Au au au auuu”, Syoressijuiske valitti alhaalla. Kapusin nopeasti puun runkoa pitkin alas, mielessäni velloi monta kysymystä. Ainoa asia mitä toivoin, oli ettei naaras vain loukannut itseään pahasti vain siksi että en saanut hänestä kiinni. Menin nopeasti lyyhistyneen naaraan luo. ”Mihin sattuu?” kysyin silmät huolesta sokeana, ja silitin hellästi naaraan selkää, että tämä ja minä rauhoittuisivat. ”Tassuun”, naaras vastasi nyyhkäisten. ”Ei hätää, autan sinut leiriin. Olen todella pahoillani etten saanut sinua kiinni! En anna ikinä itselleni anteeksi”, sanoin pahoittelevan huolestuneesti Sypressikuiskeelle. Naaras huokaisi. ”Ei se mitään, mutta auttaisitko minut nyt ylös?” Sypressikuiske kysyi. Nyökkäsin, laitoin pääni vasten naaraan vatsaa ja nostin tätä ylöspäin, Sypressikuiske antoi lisävoimaa tassuillaan, joihin ei sattunut niin paljoa kuin siihen yhteen. Pian hän seisoi edessäni, pidellen yhtä tassuistaan ylhäällä. ”Pystytkö kävelemään?” kysyin tältä kun huomasin tassun joka oli ylhäällä. ”En kovin hyvin”, Sypressikuiske sanoi ja nilkutti varovasti eteenpäin, ja sihahti. Kävelin nopeasti tämän vierelle, ja painoin kylkeni vasten Sypressikuiskeen kylkeä. Punastuin turkkini alla,mutta ravistin päätäni ja yritin olla mahdollisimman normaali. ”Minä autan, nojaa vain kylkeeni, niin kävellään leiriin yhdessä”, sanoin nyökäten, kurkustani pulppusi kehräys, mutta hiljensin sen nopeasti. Sypressikuiske nyökkäsi, ja kävelimme eteenpäin, vieri vieressä, kylki kyljessä. Se tunne oli… ihana. Kehräsin hiljaa ja katsoin Sypressikuisketta, maailman ihaninta naarasta. ”Onko kaikki hyvin?” Sypressikuiske kysyi kun näki haaveilevan katseeni, ja kuuli hiljaisen kehräykseni. ”On, on, haaveilin vain”, sanoin ja katsoin eteenpäin. ”Hei! Tuolla on meidän partio!” sanoin kun näin liikettä puiden seassa, ja kissojen kutsuvan meitä, koska katosimme kesken sateen.
// Sype?
