Aurinkoroihu
Kirjoittaja: Ruska
Sypressikuiske oli juuri kertonut minulle, että odottaa pentuja, ja vielä minun pentujani. Hän pyysi, että minusta tulisi hänen kumppaninsa. Näin Sypressikuiskeen silmissä pelon välähdyksen, naaras taisi pelätä, että jättäisin hänet. Loin naaraalle lempeän katseen, ja kurkustani pääsi kehräys.
”Totta kai! Rakastan sinua niin paljon, ja olen mielelläni kumppanisi! Ja olen niin iloinen, että saamme pentuja!” sanoin kehräten, ja nuolaisin Sypressikuiskeen poskea. Naaras näytti helpottuneelta, ja alkoi kehrätä. Kiersin häntäni Sypressikuiskeen hännän ympärille ja painauduin vasten tämän kylkeä, joka kohoili rahallisesti naaraan hengityksen tahtiin. Nämä olivat niitä hetkiä, jotka muistaisin koko elämäni ajan. Rakastin häntä niin paljon!
”Siinä tapauksessa, olemme virallisia kumppaneita”, Sypressikuiske kuiskasi, ja kehräsi. Tunsin naaraan hengityksen kaulallani, ja katsoin häntä lempeästi. Painoimme hellästi kuonomme yhteen, ja sen jälkeen nousin seisomaan.
”Voi Sypressikuiske, olen niin onnellinen! Olen niin onnellinen, että voisin lentää!” sanoin haaveilevasti, ja loikkasin ilmaan muutaman kerran. Sypressikuiske naurahti. Käännyin naaraan puoleen.
”Kuinka moni tietää?” kysyin naaraalta hymyillen. ”Vain Leimusilmä, sinä ja minä”, Sypressikuiske kertoi. Nyökkäsin, ja katselin aukiota.
”Mennään kertomaan läheisillemme, he varmasti ilahtuvat tästä uutisesta!” sanoin kehräten ja katsoin Sypressikuisketta hymyillen.
// Sype <3
