Aurinkotassu
Kirjoittaja: Ruska
”Noh saimme molemmat pakit sitten”, Sypressitassu totesi hiukan harmistuneena. Naaras asettui mukavaan asentoon makuusijalleen, ja hymyili. ”Olemme molemmat aloituspisteessä”, sanoin masentuneen oloisena ja huokaisin. ”Niin olemme, mutta kyllä me löydämme joskus jonkun ihanan kumppanin. Sellaisen joka rakastaa sinua, ja välittää sinusta”, Sypressitassu sanoi haaveilevasti ja katsoi ulos pesästä. Sypressitassu oli oikeassa, kyllä me joskus löydämme jonkun, joka välittää oikeasti. ”Toivottavasti, mitä jos en saa koskaan kumppania? Jäänkö yksin?” sanoin huolestuneesti ja katsoin Sypressitassua. ”Et jää yksin, sinulla on ystäväsi, ja minut! Et ole koskaan yksin Aurinkotassu, et koskaan”, hän vakuutti ja kosketti kuonollaan lapaani. Minulle tuli parempi olo, enkä surenut enää Kimalaistassuakaan, parempi unohtaa murheet ja avata silmänsä nyky hetkelle. Otin mukavan asennon ja katselin Sypressitassua. Ei hän ehkä ollut maailman kaunein kissa, mutta hänellä oli puhdas ja hyvä sydän. Ei ulkokuorella ole väliä, vaan sydämmellä. Sypressitassun sydän oli puhdas, ja pidin siitä. Ehkä hän piristyisi jos kehuisin häntä, ja ne kehut olivat totta. ”Tiedätkös mitä?” sanoin hymyillen salaperäisesti. ”No?” Sypressitassu kysyi uteliaasti. ”Sinä olet mukavin ja hyväsydämmisin kissa jonka olen tavannut”, sanoin iloisesti. Sypressitassu katsoi minua hiljaa ja käänsi katseensa. ”Kiitos,” hän sanoi hiljaa. Kuulin käpälän askelia pesän ulkopuolelta, käännähdin jotta näkisin kuka se oli. Hiilihammas katsoi sisälle ja hymyili nähdessään minut. ”Aurinkotassu! Olen etsinyt sinua kaikki alta, mennään taistelu harjoituksiin”, hän sanoi ja katsahti Sypressitassua. ”Otetaan hänet mukaan, haen Korppusiiven”, Hiilihammas jatkoi ha katosi. Katsahdin iloisesti Sypressitassua. ”Eikö ole kivaa päästä harjoittelemaan?” kysyin iloisesti ja nousin ylös. ”On! Mennään jo!” Sypressitassu huudahti iloisesti ja nousi pystyyn. Kävelin ulos pesästä ja siristin silmiäni kun aurinko häikäisi. ”Onpas lämmin”, totesin kävellessäni Hiilihammasta ja Korppisiipeä kohti. ”Niin on, vähän liiankin lämmin”, Sypressitassu sanoi ja katsahti aurinkoa. ”Pyydetään mestareita opettamaan uimista taistelu harjoitusten jälkeen, se varmasti virkistäisi”, sanoin iloisesti ja katsoin vierelläni kävelevää Sypressitassua.
//Sype?
