Aurinkotassu
Kirjoittaja: Ruska
Pyydetään mestareita opettamaan uimista taistelu harjoitusten jälkeen, se varmasti virkistäisi”, sanoin iloisesti ja katsoin vierelläni kävelevää Sypressitassua. Naaras katsahti minua innostuneesti. ”Se olisi kivaa! Mennään heti pyytämään!” naaras naukaisi iloisesti, hän näytti siltä että räjähtäisi innosta. Naurahdin nuoren oppilaan innolle, ja tassuttelin hänen kanssaan Korppisiiven ja Hiilihampaan luo. ”Hiilihammas? Nyt kun sää on lämmennyt, voitteko opettaa meille uimista? Se on jalo taito, enkä osaa vielä uida?” kysyin mestariltani anovasti. Uiminen kiinnosti minua, ja olin Eloklaanilainen. Eloklaanilaisten pitää osata uida, jos oikein muistan se on pakollista. ”Hyvä on Aurinkotassu, ehkä uiminen taistelu harjoitusten jälkeen virkistäisi teitä”, Hiilihammas totesi ja katsahti Korppisiipeä. Hymyilin iloisesti, tänään oppisin uimaan! Vihdoin ja viimein opin uimaan! Korppisiiven nau’unta keskeytti ajatukseni. ”No niin oppilaat, lähdetään vielä kun aurinko on taivaalla. Se ei odota”, naaras naukaisi ja viittoi hännällään meitä tulemaan lähemmäs. Kävelin nopsaan heidän vierelle, ja kävelimme ulos leiristä. Matka harjoitus aukealle oli hiljainen, kukaan ei puhua pukahtanut. Minulla oli mainio tilaisuus pohtia asioita, ja käytin sen ajan hyväksi. Tuulen aiheuttama pensaiden kahina kuulosti hyvältä, puut ympärillämme natisivat, ja saaliit vipelsivät pensaikossa. Hetken halusin saalistaa, mutta olimme jo ollut hetki sitten saalistus harjoituksissa. Olikohan Sypressitassu hyvä taistelija? Tai oliko naaras hyvä uimaan? Jos hän olikin parempi taistelemaan? Se ei olisi kivaa, ainakaan minulle. En ehtinyt kauan ajatella, kun olimme jo harjoitus aukealla. ”Aurinkotassu? Herää jo ajatuksistasi, senkin hiirenaivo”, Hiilihammas torui huvittuneena. Havahduin ja katselin Hiilihammasta huvittuneena. ”Mitä me harjoitellaan tänään Hiilihammas?” kysyin mestariltani. ”Kuulet pian”, hän vastasi. Hän käveli Korppisiiven kanssa aukean reunalle. Ja katsoivat meitä tiukasti. ”No niin aloitetaanpas”, Hiilihammas aloitti. ”Tänään siis on taistelu harjoitukset, ja te molemmat tiedätte sen varmasti. Tällä kertaa kun on kokemattomampi oppilas mukana, otamme hiukan rennommin. Opetamme teille tänään tassu lyönnin, se on voimakas ja hyvä tapa taistella”, Hiilihammas selitti ja nyökkäsi Korppisiivelle. ”Ensin menette taka jaloillenne, ja lyötte vastustajaa tassuillanne niin voimakkaasti kuin pystytte. Emme kokeile tätä hyökkäystä toiseen kissaan, ettei kukaan loukkaannu. Valitkaa kohteeksi mieluummin oksa”, Korppisiipi selosti. ”Selvä on”, naukaisimme samaan aikaan Sypressitassun kanssa. Katselin ympärilleni, etsien hyvää kohdetta. Katseeni nauliutui keppiin, se oli keskipaksu, ja varmasti sopiva. Nappasin kepin ja näytin sen Hiilihampaallr. ”Onko tämä hyvä?” kysyin oksan takaa mumisten. ”On hyvä”, Hiilihammas vastasi huvittuneena. Laskin kepin maahan, ja idotin Sypressitassua. Naaras oli tuonut myös keskipaksun kepin, mutta se oli hiukan ohuempi kuin minun tuoma oksa. Istuimme vierekkäin, ja odotimme mestareiden käskyä. ”No niin Sypressitassu, saat tehdä”, Korppisiipi sanoi terävästi Sypressitassulle. Naaras nyökkäsi ja nousi seisomaan. Hän nousi takajaloilleen, ja hänen tassunsa syöksöhtivät päin oksaa, joka lojui avuttomana maassa. Kuului napsahdus, ja keppi oli katkennut keskeltä. ”Hyvä! Olet taitava!” Korppisiipi kehui ylpeästi Sypressitassua. Naaras katsahti minua ylpeä katse silmissään. ”Nyt si Aurinkotassu, tee minut ylpeäksi!” Hiilihammas sanoi rohkaisevasti. Nyökkösin kollille, ja nousin seisomaan. Nousin takajaloilleni, ja löin ne päin keppiä niin lujaa kuin pystyin. Kuului räsähdys ja keppi oli katki. Katsahdin innostuneena Sypressitassua, naaras näytti vaikuttuneelta. ”Hyvä Aurinkotassu! Se oli cahva hyökkäys!” Hiilihammas kehui ylpeänä. Otin ryhdikkään asennon ja röyhistin rintakarvojani. ”Nyt harjoitusten päätteeksi, otatte yhden kierroksen taistelun. Muistakaa; ei purra, tai pidetä kynsiä esillä, eikä käytetä äsken opetuttia liikettä, ettei kukaan loukkaannu”, Korppisiipi naukaisi terävästi. Nyökkäsimme ymmärtäväisesti. Menimme kauemmas toisistamme, ja kiersimme jehää matalaksi painautuneina. Sähähdin muutaman kerran, jotta saisin tilanteeseen uskottavuutta. ”Nyt!” Hiilihammas huudahti. Hyppäsin nopeasti päin Sypressitassun kylkeä, naaras kaatui melkein kumoon. Hän heittäytyi alleni ja potki käpälillään vatsaani, tietysti kynnet piilossa. Hyppäsin pois edestä nopeasti, ja löin naarasta kylkeen tassullani. Naaras sähähti ja syöksyi kylkeäni vasten nopeasti. Horjahdin ja korjasin asentoni. Vilahdin naaraan vatsan alle, ja potkin häntä vatsaan. Hän hyppäsi niin pian kuin voi pois edestä, ja hyppäsi selkääni. ”Riittää! Oli tasainen taistelu. Olitte molemmat taitavia!” Korppisiipi käski. Sypressitassu liukui pois selästäni. ”Mennäänkö nyt uimaaan?” Sypressitassu kysyi Korppusiiveltä. ”Mennääb, seuratkaa meitä”, Korppisiipi naukaisi, ja käveli eteenpäin.
// Sype?
