Aurinkotassu
Kirjoittaja: Ruska
Istuin oppilaiden pesän edustalla, silmät sirillään nauttien lehtisateen alun lämpimästä auringon paisteesta. Olin viettänyt mainion viherlehden, ja se taisi myös olla ensimmäiseni. Olin harjoitellut kovasti Hiilihampaan kanssa, ja tunsin olevani todella taitava, Hiilihammas on koko Eloklaanin parhain kissa ja mestari! Olin myös käynyt Sypressitassun kanssa uimassa, no, tietysti Hiilihammas ja Korppisiipikin olivat mukana, enkä enää ikinä suostu karkaamaan keskellä yötä leiristä, en ikinä. Venytin selkääni auringossa, lämpö pureutui turkin läpi, ja tuntui hyvältä, mutta lämpöä ei enää ole kauaa, sillä lehtikato lähestyy, ja lehtikadon mukana tulee kylmyys ja pimeys. En oikein pidä lehtikadosta, silloin on kylmä, pimeää, ja vielä se, että kylmä lumi pureutuu polkuanturoihin, sekä se, että riista näkee kirkkaan turkkini vaikka tekisin mitä. Vielä pentuna rakastin lehtikatoa, tykkäsin leikkiä lumessa, ja napata lumihiutaleita, sen ajatteleminen toi hyviä muistoja. Siirsin ajatukseni pentuajoista nykyaikaan, ja koulutukseeni. Olin jo hyvin edistynyt oppilas, ja ehkäpä pääsen pian soturiksi, se olisi mahtavaa, kun saa mennä ilman mestaria leiristä, ja partioida joka päivä, nyt kun ajattelen, eu soturina oleminen ole kovinkaan ihmeellistä. Partioidaan, saalistetaan ja partioidaan, se kuulostaa ennemmin rankalta kuin mahtavalta ja ihanalta… Kouhautin lapojani, ken tietää, ehkä tykkään tehdä sitä, tai ehkä en. Saan tietää sen vasta tulevaisuudessa. Minua myös hiukan harmitti, koska Sypressitassu on niin nuori, joten hän ei pääse soturiksi samaan aikaan, vaan joutuu olemaan yhä oppilas. En ole varma, mutta minusta tuntuu ettei hänellä ole kovinkaan montaa oppilas ystävää, pikemminkin, joko he kiusaavat häntä, tai eivät ole lainkaan tekemisissä, saatan myös olla väärässä, koska en tiedä kenen kanssa hän on tekemisissä. Sen tiedän, että tykkään hänestä, ihan kumppani mielessä, vaikka hän on lähiaikoina vaikuttanut oudolta. Huokaisin ja katselin leiriä, olin miettinyt jo kauan, ja ehkä minun pitäisi miettiä lisää, kuten tulevaisuuttani. En ollut vielä varma, mitä tahdoin elämästäni, haluanko olla Eloklaanin tunnettu soturi, josta kissat puhuvat vielä monen vuodenajan jälkeen, haluanko pentuja vai en, saanko oppilaan, vai en, mielessäni pyöri monta kysymystä, joihin en saa vastausta, ainakaan vielä. Nyt kun tässä mietiskelen, voisin hiukan samalla sukia lyhyttä turkkiani, ja miettiä sitä, että palellun talvella sen takia. Nuolaisin muutaman kerran kylkeäni, ja mietin jotain mukavaa, mitä voisin mietiskellä. Tämä asia ei ole mukava, mutta voisin miettiä sitä, nimittäin Kuolonklaani. En voi vain ymmärtää sitä, miksi he eivät usko Tähtiklaaniin, vaan Pimeyden metsään, Pimeyden metsän ajattelukin sai minut värähtämään. Tiedän kyllä, että Kuolonklaanissa on hyviä kissoja, jotka eivät usko Tähtiklaaniin, tai Pimeyden metsään. No, se siitä miettimisestä, jatkan vain sukimista. Nuolaisin kerran toista kylkeäni, viettäisin tänään leppoisan päivän.
