Aurinkotassu
Kirjoittaja: Ruska
Minua hiukan ärsytti, Hiilihammas sanoi, että minun pitäisi vaihtaa klaaninvanhimpien sammaleet, ja poistaa heidän punkit. Punkkeja oli alkanut olemaan enemmän, nyt kun hiirenkorva oli alkanut. Mutisin ärtyneenä kun vein sammalia ulos leiristä, miksi minun piti tänään tehdä tällaista hommaa. Olin juuri saanut sammaleet ulos leiristä, nyt pitäisi saada uusia tilalle. Kävelin klaaninvanhimpien pesän taakse, olin tottunut hakemaan sieltä sammalia. Pesän takana oli kivi, se ei ollut kovinkaan suuri, mutta siitä sai paljon sammalia. Revin sammalia kivestä irti, halusin saada tämän homman nopeasti päätökseen. Raahasin sammaleet klaaninvanhimpien pesään, Nokilintu odotti pesässä, että hän pääsisi uudelle vuoteelleen. Asettelin sammaleet vuoteeksi, ja Nokilintu käpertyi pedille.
”Kiitos, Aurinkotassu.” Hän sanoi ja hymyili. Nyökkäsin hänelle takaisin, olin jo vaihtanut muiden vuoteet, nyt olisi vuorossa punkkien etsiminen. Kävelin parantajan pesälle, menin Liljatuulen luo.
”Saisinko hiirensappea, että voisin poistaa klaaninvanhimpien punkit?” Kysyin Liljatuulelta ystävällisesti. Liljatuuli nyökkäsi hän otti sammaleen palan, ja työnsi sen keppiin. Hän työnsi sammaleen hiirensappeen ja antoi sen minulle. Nyrpistin nenääni, kun haistoin hiirensapen inhottavan hajun. Minä inhosin hiirensappea ylikaiken. Mutta Hiilihammas sanoi, että minun piti tehdä se, joten teen sen.
”Kiitos!” Huikkasin Liljatuulelle ja kävelin takaisin klaaninvanhimpien luo.
”Aurinkotassu, lavassani raitaa olla punkki, se kutiaa niin paljon.” Kirsikkakuono sanoi ärsyyntyneenä. Punkki varmasti kutitti paljon. Kävin läpi Kirsikkakuonon lapa turkkia, ja löysin suureksi paisuneen punkin. Tuputtelin punkin päälle hiirensappea, ja punkki tippui. Kirsikkakuono näytti helpottuneelta.
”Kiitos.” Hän sanoi helpottuneena ja käpertyi pedillensä. Kävin seuraavaksi läpi Nokilinnun ja Hiilloskatseen turkit, heilläkin oli muutama punkki.
”Muistan kun olit pieni pentu, etsit silloin Hiilihampaan kanssa kiveä.” Nokilintu sanoi kehräten, kun hän muisteli menneitä. Hymyilin kun muistin sen, etsin silloin litteäkiveä mini leiriin.
”Lähden nyt, nähdään myöhemmin.” Huikkasin vanhuksille, kun kävelin ulos. Aurinko alkoi laskemaan, enkä ollut vielä syönyt. Kävin hakemassa hiiren, ja söin sen nopeasti. Nyt tahdoin vain levätä, kävelin oppilaidenpesään.
Näin Kimalaistassun nukkuvan, hän hätkähti hereille. Pesässä oli jo kova kuhina, kun oppilaita oli niin paljon.
”Kimalaistassu, nukutko sinä vielä? Kuulin että olit jäljittänyt vesimyyrän, hieno saalis. Saanko liittyä seuraasi, kun kerrankin osumme samaan aikaan pesään ja kummallakaan ei ole kiireitä?” Sanoin iloisesti hymyillen Kimalaistassulle. Kimalaistassu nyökkäsi ja taputti tassullaan paikkaa vieressään.
”Kiitos ja liity vain. Mitä sinulle kuuluu?” naaras kysyi sitten. Kimalaistassu nojasi oppilaiden pesään ja sukaisi rintaturkkiaan muutaman kerran.
”Minulle kuuluu ihan hyvää, paitsi että tänään jouduin siivoamaan klaaninvanhimpien pesän, en tajua miten siihen meni koko päivä.” Kerroin naaraalle iloisesti.
”Se oli varmasti likainen, ymmärrän miksi siihen meni koko päivä.” Kimalaistassu sanoi ymmärtäväisesti. Hymyilin hänelle hiukan, kun muistin mitä minun piti kertoa hänelle. Hän pitää sinua ystävänä Aurinkotassu, ei kumppani mielessä, mutta tahdon kertoa silti. Hengitin syvään ja katsoin Kimalaistassua silmiin.
”Minä tykkään sinusta, olet kaunis ja ihana.” Kuiskasin hänen korvaan ettei kukaan muu kuule. Sen jälkeen katsoin muualle, minua pelotti, jos hän ei tykkääkään minusta.
//Kimmo?
