Aurinkotassu
Kirjoittaja: Ruska
”Entä millaista on olla oppilas?” Sypressipentu kysyi silmät loistaen ilosta ja innostuksesta. Hän todella tahtoi tuetää, mietin hetken.
”Oppilaana on kivaa! Silloin harjoitellaan saalistamista ja taistelua mestarin kanssa. Saa käydä leirin ulkopuolella mestarin kanssa, ei ilman. Saalistaminen on kivaa! Oppilaana on siis aika kivaa.” Sanoin haaveilevaan sävyyn ja venyttelin istumisesta kankeita jalkojani. En pystynyt olla kauan paikoillani, kun koko ajan piti säntäillä ympäri leiriä. Sypressipentu hymyili innoissaan.
”Vau! Minäkin haluan olla oppilas!” Hän sanoi silmät loistaen ja röyhisti rintaansa. Naurahdin ja katselin leiriä.
”Kyllä aika koittaa.” Sanoin poissaolevasti, kun muistin Kimalaistassun. En ole ollut naaraan kanssa tekemisissä sitten pentu aikojen. Hän oli niin mukava, ja kaunis. Halusin olla hänen janssaan, mutta en tiennyt tahtoiko tämä olla kolme kuuta nuoremman kanssa. Sypressipentu istui edessäni silmät loistaen. Mitäköhän hän seuraavaksi tahtoi.
”Oletko ihastunut johonkuhun? Kerro vain minä pidän salaisuuden. Näin meidän kesken tykkään Kimakaistassusta.” Kuiskasin Sypressipennun korvaan. Kaduin hiukan jälkeenpäin, ei olisi pitänyt möläyttää mitään sellaista. Hiirenaivo, ajattelin itselleni.
