Aurinkotassu
Kirjoittaja: Ruska
Olin väsynyt pitkän harjoittelu tuokion jälkeen, ja kävelimme Hiilihampaan kanssa takaisin leiriin. Hiilihammas oli tällä kertaa opettanut miten uida lujaa, ja opettanut uuden taistelu taktiikankin. Olin ylpeä, sillä hän oli kehunut minua paljon. Voi kuinka kaipasin niitä hetkiä, kun vielä leikimme klaania ja piilosta. Hymähdin iloisesti astellessani siinä mestarini vieressä, joka oli minulle kuin isä, isä jota en koskaan tavannut. ”No, opitko mitään uutta?” Hiilihammas kysyi vaalean siniset silmät tuikkien ilosta, ja ne silmät toivat mieleeni Kimalaistassun, ja ne ajat jolloin tunsin romantiikkaa tätä kohtaan. ”Ajattelin vain sitä kun olin pentu, siitä on jo kauan, ja muistot hämärtyvät”, vastasin Hiilihampaalle, ja siristin silmiäni lehtisateen auringon paisteessa, mutta ilma oli hiukan kolea. Hiilihammas nyökkäsi ja hymyili, hänelläkin oli varmasti siitä ajasta hyviä muistoja. Katsahdin siniselle taivaalle, jolle leijui pilviä. Muistan kuin eilisen, kun luulin Minttuliekkiä emokseni. Muistan sen yön, kun heräsin, ja tiesin että emoni on kanssani, ikuisesti. ”Perillä ollaan”, Hiilihammas sanoi hymyillen, kun leiri oli näkyvillä. Naurahdin iloisesti, vihdoin leirillä! Kiihdytin kävelystä juoksuun, ja juoksin leirille, vaikka se oli hiukan pentumaista, mutta tänään minulla on hyvä päivä. Odotin leirin sisäänkäynnillä Hiilihammasta, joka ei lähtenyt mukaan minun pentumaisiin päähänpistoihin. Kävelimme sisälle leiriin, ja huokaisin, vihdoin lepoa. ”Jos sinulla on nälkä, voit syödä”, Hiilihammas sanoi ja käveli muualle. Nyökkäsin hänelle ja jolkotin oppilaiden pesällä, koska näin Sypressitassun. ”Hei!” tervehdin ruskea raidallista naarasta iloisesti. Sypressitassu nyökkäsi tervehdykseksi. ”Olin äsken harjoituksissa Hiilihampaan kanssa, hän opetti miten uida lujaa, ja myös uuden taistelu taktiikankin”, kerroin Sypressitassulle innokkaasti, minun Aurinkotassumaisella tavallani. ”Hienoa, olet jo tosi kokenut”, naaras vastasi iloisesti. Hymyilin Sypressitassulle ja istahdin tämän viereen, ja lämpöinen tunne täytti sydämmeni.
Myöhemmin päivällä makoilin rennosti oppilaiden pesällä, olin ottanut torkut ja suin turkkiani. Yllätyksekseni kuulin kutsuhuudon.
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Litteäkivelle klaanikokoukseen!” Mesitähti huudahti. Käppäilin nopeasti kuuntelemaan Mesitähteä, tämä saattaa olla tärkeää. Mesitähti katseli kissoja jotka kerääntyivät aukiolle, hän naulitsi katseensa minuun. ”Keskuudessanne on uusi soturi, astu eteen Aurinkotassu”, Mesitähti sanoi, ja nyökkäsi minulle. Astelin jännittyneenä, kohti Mesitähteä. Hiilihampaan ja Sypressitassu rohkaiseva katse sai minut rohkeaksi, ja astelin ylväästi Mesitähden eteen.
”Minä Mesitähti, Eloklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Aurinkotassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania jopa henkesi uhalla?”, Mesitähti lausui ne sanat, jotka jokainen soturiksi pääsevä tulee kuulemaan.
”Lupaan!” Lausuin niin että kaikki kuulivat, ja rinnassani paloi ylpeyden roihut.
”Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi: Aurinkotassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Aurinkoroihuna. Tähtiklaani kunnioittaa iloisuuttasi ja urheuttasi, ja hyväksymme sinut Eloklaanin täydeksi soturiksi”, Mesitähti lopetti. Aurinkoroihu! Maailman mahtavin nimi. ”Aurinkoroihu! Aurinkoroihu!” kissat huusivat ympärilläni, ja katselin ylpeästi ympärilleni. Kissat hajaantuivat omiin puuhinsa, mutta Hiilihammas, ja Sypressitassu tulivat luokseni. ”Olen sinusta niin ylpeä”, Hiilihammas sanoi ylpeällä äänensävyllä. Puskin vanhemman soturin kylkeä leikkisästi, ja käännyin Sypressitassun puoleen, tämän silmissä kiilsi ilo. ”Olet soturi! Ja sinulla on hieno nimi! Onnea!” Sypressitassu sanoi iloisesti. Nyökkäsin hymyillen, ja katsahdin leirin ulospääsyä. Minun pitäisi valvoa seuraava yö, mutta ei se haittaa, sillä olen vihdoin soturi.
// Sype? (Voit jatkaa jos haluat)
