Aurinkotassu
Kirjoittaja: Ruska
”Aurinkotassu, anteeksi. Sinä olet ihana ja hauska kolli, mutta minä pidän sinusta vain ystävänä. Minä kuitenkin arvostan, että sinä kerroit minulle. Se oli todella rohkeaa sinulta.” Kimalaistassu sanoi empaattisella ja lämminhenkisellä äänen sävyllä. Hän kosketti poskeani kuonollaan ja hymyili minulle, minusta tuntui että räjähdän. Kimalaistassu niiskaisi harmistuneen oloisena. ”Sinussa ei kuitenkaan ole mitään väärää eikä tämä johdu sinusta! Sinä löydät kyllä jonkun yhtä ihanan naaraan, minuakin paremman!” Kimalaistassu vakuutti minulle itsevarmasti. ”Ja voimmehan me olla yhä ystäviä, jos sinä pystyt siihen, emmekö voi?” Kimalaistassu kysyi varovasti ja siirsi käpäläänsä. Hänen asentonsa oli päässyt valahtamaan.
”Anteeksi jos minä loukkasin sinua, halusin kuitenkin vain olla rehellinen sinulle. En ole valmis vielä kumppaniin enkä tahdo vielä miettiä tälläisiä asioita. Olet kuitenkin hyvä ystävä, vaikkemme me olekaan hetkeen olleet tekemisissä.” Kimalaistassu jatkoi piristävällä äänellä. Katsoin Kimalaistassua hiukan surullisena. Olin pettynyt tietysti, mutta yritin hymyillä. ”Olet oikeassa, ei kumppanuus sovi oppilaille. Toivon että löydän jonkun yhtä ihanan naaraan, niin kuin sinä. Mutta muista, että pidän sinua ihanana ja kauniina, vaikka et olisi kumppanini, ikuisesti. Ja ollaan ystäviä ikuisesti, unohdetaan äsköinen, ja eletään normaalia elämää. Tulen pitämään sinusta aina.” Sanoin ja kisketin Kimalaistassun lapaa kuonollani. Kimalaistassu katsoi minua empaattisesti ja hymyili lempeästi. ”Se oli kauniisti sanottu, en ikinä unohda sanojasi. Haluausin nyt kuitenkin nukkumaan, hyviä öitä. Nähdään huomenna.” Kimalaistassu sanoi ja käpertyi vuoteelleen. Katselin häntä vielä hetken, ja käännöhdin ympäri pedilläni. Tassuni osui johonkin lämpimään ha pehmeään. Olin vahingossa huitaissut Sypressirassua, joka nukkui vieressäni. Naaras nosti päänsä sammalista ja katsahti minua väsyneenä. ”Herätit minut, oliko sinulla asiaa Aurinkotassu?” Hän kysyi ja nousi istumaan. Tunsin pientä syyllisyyttä siitä mitä olin tehnyt hänelle kun hän oli vielä pentu. Hymyilin kuitenkin ystävällisesti. ”Anteeksi, löin sinua vahingossa kun käännähdin vuoteellani.” Sanoin hiukan surullisella äänellä, yritin peittää surun, mutta se ei auttanut. ”Näytät surulliselta, onko kaikki hyvin?” Sypressitassu kysyi huolestuneen oloisena. Silmästäni valui poskille muutama kyynel, pyyhkin ne pois nopeasti. ”Ei mitään.” Sanoin surullisena, painoin pääni alas. ”Kerro vain, tiedän että olet surullinen.” Sypressitassu kehotti rohkaisevasti. Nostin pääni, Sypressitassu pyyhki kyyneleeni. ”Kerroin Kimalaistassulle tunteistani. Luulin että hän pitäisi minusta. Hän sanoi ettei ole valmis kumppanuuteen, eikä tunne sellaisia tunteita minua kohtaan,mutta voimme olla yhä hyviä ystäviä.” Sanoin surullisena ja painoin pääni taas alas, ja nyyhkytin.
//Sypressi?
