Cosmos

Tylsistymisestä oli tullut Cosmokselle jo krooninen tila. Kiitos Päivänsäteen pitkävihaisuuden, hän sai edelleen nauttia vankina olemisen eduista – näihin kuului muun muassa rajattu liikkuminen ja loputon paheksunta – mutta joutui siitä huolimatta kantamaan kortensa kekoon Yhteisön hyväksi, kiinnostipa häntä sitten tai ei.
Hän oli kurkkuaan myöten täynnä Päivänsäteen ylimielisyyttä. Oli hirvittävän alentavaa joutua matelemaan oman emonsa edessä kuin pyydelläkseen anteeksi omaa olemassaoloaan. Ihan niin kuin Cosmoksella olisi ollut valtaa valita, kenen pennuksi syntyä.
Koko aamupartion ajan Cosmos oli purrut hammasta ja totellut vastentahtoisesti Arpea, jonka mukana hän oli joutunut roikkumaan heidän kierrellessään kujilla. Yksisilmäinen kolli ei taatusti ollut nauttinut tilanteesta sen enempää kuin hänkään.
Onneksi kotona pesässä Cosmosta odotti hänen se ainoa ja aito ystävänsä, Malvaruusu. Naaras oli vielä nukkumassa, kun hän meni tökkimään tätä hereille. Malvaruusu heräsi vähän pökkyräisen näköisenä, ja tämä kertoikin joutuneensa odottamaan unen tuloa pitkään viime yönä. Kun Cosmos yritti kysellä, mikä tätä oli valvotuttanut, Malvaruusu kohautti vain lapojaan ja vaihtoi puheenaihetta. Cosmos siristi silmiään hieman epäileväisenä, mutta ei ryhtynyt painostamaan ystäväänsä enempää.
“No en”, hän huokaisi turhautuminen äänestään läpi kuultaen. “On vähän vaikea yrittää jutella uusille kissoille, kun lähistöllä on koko ajan joku Päivänsäteen kätyri. Minä alan kyllästyä tähän jatkuvaan valvottuna olemiseen.” Hän kumartui lähemmäksi ystäväänsä, silmissään synkkä katse. “Meidän on päästävä Päivänsäteestä eroon.”

//Malva??

Author: EmppuOmppu

.