Cosmos

Cosmos ja Malvaruusu olivat yrittäneet keksiä tapoja, miten he voisivat saada Päivänsäteen ainakin höllentämään pojalleen langettamaansa rangaistusta. Toistaiseksi heillä oli vain ideoita, hataroita ajatuksia, joiden toimivuudesta ei ollut takuuta. Lisäksi suunnitelmien etenemistä hidasti Cosmoksen haluttomuus mielistellä emoaan edes tämän tuhoamiseksi. Hän ei halunnut suoda sitä nautintoa sille julmurille.
Laikukas kolli huokaisi ja raapi kynsillään pesän lattiaa turhautuneena. Malvaruusu oli taas jossain ulkona partioimassa, eikä Cosmosta oltu huolittu mukaan mihinkään. Kaipa kukaan ei halunnut ottaa vastuulleen johtajan petturipoikaa, joka saattaisi yrittää uutta karkaamistemppua tilaisuuden tullen. Ja totta puhuen, jos sellainen tilaisuus oikeasti tipahtaisi hänen eteensä, hän ei ehkä voisi vastustaa sen houkutusta.
Suurin osa yhteisöläisistä – siis niistä, jotka eivät olleet juuri nyt ulkona etsimässä ruokaa tai tutkimassa kujia – loikoili pesässä toimettomana. Yksi näistä kissoista oli Mirri. Musta naaras makoili omissa ajatuksissaan vähän matkan päässä. Cosmoksen häntä vääntyi kippuralle ajatuksen syntyessä hänen päässään.
Hän livahti naaraan luokse ja yritti alkuun houkutella tätä lähtemään ulos kanssaan. Mirri ei kuitenkaan ollut niin helposti ohjailtavissa kuin hän oli toivonut, ja nyt naaras halusi tietää, mitä siitä itse hyötyisi, jos veisi hänet ulos.
Cosmos värisytti häntäänsä lievästi ärsyyntyneenä, mutta piti iloisen virnistyksen naamallaan puhuessaan: “No saisit tietysti raitista ilmaa – ja hyvää seuraa!”
Kun Mirri ei vaikuttanut vakuuttuneelta, hän huokaisi ja yritti näyttää anovalta: “Säälisit nyt poloista. Olen täällä sisällä lukittuna päivästä toiseen – voin vain haaveilla sinitaivaasta ja tuulesta turkillani.” Hän kumartui lähemmäksi Mirriä. “Jään sinulle velkaa palveluksen, jos lähdet mukaani ulos. Voin vaikka saalistaa sinulle! Mitä vain!”

//Mirri??

Author: EmppuOmppu

.