Haavemuisto / Kharon
Kirjoittaja: Elandra
Kharon seisoi jähmettyneenä leirin pääaukiolla ja silmäili siellä oleskelevia kissoja. Hän näki, kuinka Mesitähti keskusteli Leimusilmän kanssa hyvin keskittyneen oloisena. Se sai Kharonin olon epämukavaksi. Hännänpää nytkähteli ja selkäkarvat värähtelivät sen merkiksi jo toistamiseen. Välillä päällikön vihreä katse kohdistui soturiin. Se oli niin täynnä sääliä ja harmitusta, että Kharonia oksetti. Aikoiko Mesitähti karkottaa hänet? Kharon ei ollut ollut kykeneväinen soturin tehtäviin niin pitkään aikaan, että hän oli aivan varma siitä. Ei Eloklaani tarvinnut soturia, joka ei kyennyt edes saalistamaan klaanilleen tai puolustamaan sitä tarvittaessa. Kharon oli hyödytön kuin pikkupentu, ei hänestä ollut mihinkään.
”Minä kerron hänelle”, oli ainoa lause, jonka Kharon kuuli, mutta keskustelu oli jo ohi. Mesitähti nousi ylös, nyökkäsi parantajalle ja käveli pois. Leimusilmä kääntyi Kharonin puoleen ja lähti kävelemään häntä kohti. Parantajan katse oli myötätuntoinen ja armollinen, se sai valkoturkkisen soturin rentoutumaan hieman.
”Haavemuisto”, parantaja tervehti kollia nyökkäämällä päätään. Kharon siristi silmiään.
”Mitä sinä aiot kertoa minulle?” hän kysyi suoraan. Leimusilmä väläytti kollille ystävällisen hymyn.
”Mesitähti mietti, että koska tilanteesi on niin tasainen, voisit siirtyä ainakin toistaiseksi klaaninvanhimpien pesään. Lehtikato on tulossa, ja parantajan pesä takuulla täyttyy pian vilustuneista kissoista. Emme tahdo, että he tartuttavat sinutkin”, kolli naukui rauhallisella äänellä. Kharon ei ollut uskoa korviaan. Klaaninvanhimmaksiko, hänkö muka?
”En minä ole mikään klaaninvanhin”, hän tiuskaisi välittömästi, harkitsematta ulosantiaan lainkaan. Leimusilmä nyökytteli.
”Et niin, mutta sinä tarvitset rauhallisen tilan, jota klaaninvanhimpien pesä on. Sotureiden pesässä käy jatkuva liikehdintä, etkä saisi levätä siellä rauhassa”, Leimusilmä huomautti. Kharon puri huultaan. Hän ei pitänyt tästä lainkaan.
”Onko tämä käsky vai ehdotus?” soturi kysyi ja siristeli silmiään.
”Ehdotus”, parantaja vastasi.
”Sitten minä jään miettimään asiaa”, Kharon murahti ja nousi ylös, jättäen Leimusilmän yksin aukiolle. Soturin häntä piiskasi karhunvatukkapensaikon oksia, kun hän kömpi sisään parantajan pesään ja asettui pedille, joka oli palvellut häntä jo useiden kuiden ajan.
