Haavetassu / Kharon
Kirjoittaja: Elandra
Kharon tunsi epämiellyttävän piston rinnassaan, kun hän kuunteli Lieskakajon puhuvan. Raidallisesta kollista näki, miten tämä inhosi tilannetta, mutta silti hän yritti.
”Emo, isä ja Corona opettavat meille varmasti kaiken, mitä erakon tarvitsee osata”, laikukas oppilas naukaisi, ”voisimmeko me keskittyä vain hauskanpitoon tämän loppuajan? Olemme harjoitelleet niin paljon, emmekä leikkineet ollenkaan sitten oppilasnimitykseni.”
Lieskakajon kasvoille piirtyi hento, haikea hymy. Kolli nyökäytti päätään hitaasti.
”Voisimme kehitellä ihan uusia leikkejä, joiden avulla voimme samalla kehittää joitain sinun taitojasi”, soturi ehdotti. Kharon nyökytteli tyytyväisenä päätään.
”Ja tulethan sinä sitten joskus katsomaan minua? Että näkisin kuinka sinä olet kasvanut”, Lieskakajo sanoi ja kohtasi oppilaansa eriväristen silmien katseen. Tuo pörrötti Kharonin päälakea, mutta laikukas kolli perääntyi nopeasti mestarinsa luota päätään ravistellen.
”Minä lupaan, että tulen. Voin kertoa sinulle sitten kaiken, mitä olen oppinut ja nähnyt. Ehkä sinäkin voit joskus tulla käymään siellä, minne me asetumme kodiksi”, Kharon ehdotti vienosti hymyillen. Hän olisi halunnut pyytää Lieskakajoa mukaansa, mutta tiesi ettei voinut. Klaanikissat olivat juurtuneet klaaniin niin, että erakon elämä voisi olla heille pelkästään ajatuksenakin mahdoton.
Kaksikko istuskeli vieretysten aivan hiljaa erään kuusen alla katsellen metsää. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan, ja tunnelma heidän yllään oli varsin rauhallinen. Kharon vilkaisi mestariaan pilke silmäkulmassa. Sitten oppilas syöksähti nopeasti kohti mestariaan ja läpsäisi tätä käpälällään.
”Hippa!” kolli huudahti ja lähti samassa pinkomaan kauemmas raidallisesta soturista. Kharon väisteli eteensä tulevia puita, varpuja ja pensaita sulavasti. Hän kuuli Lieskakajon lähestyvät askeleet takaansa, joten Kharonin täytyi kiristää tahtiaan. Hän ei aikonut jäädä kiinni niin helposti kuin joskus pentuna oli aina jäänyt!
//Lieska?
// 247 sanaa
