Hallavarjo
Kirjoittaja: Aura
Hallavarjo suki Viherkatseen turkkia ja katsoi kumppaniaan rakastunein silmin. ”Tiedäthän, että rakastan sinua todella?” kollikissa kuiskasi ja painautui rakastamaansa kissaan. ”Hallavarjo rakas, minun pitäisi pian jo lähteä. Lupauduin partioimaan”, naaras naukaisi valkoturkkiselle kissalle ja hymyili pehmeästi. ”Minäkin rakastan sinua. Katso, Huurretassu istuskelee tuolla yksinään. Mitä jos menisit vaikka tervehtimään häntä? Saisit sinäkin ystäviä”, naaras naukaisi, viimeisen lauseen huumorimielessä ja Hallavarjo läpsäisi toista leikkisästi käpälällään. ”Hei! Onhan minulla ystäviä, kuten vaikkapa Hiilihammas ja öhm.. On niitä monia!” kolli tuhahti huvittuneena ja nousi itsekin ylös. Hän venytteli jokaisen käpälänsä ja selkänsä tarkasti, sen jälkeen hän päästi naukaisun ja aivasti Viherkatseen hännän osuessa hänen kuonoonsa. ”Nähdään myöhemmin Hallavarjosein!” naaras hymyili hyvästinsä ja Hallavarjo heilautti kumppanilleen häntää tervehdykseksi. Hallavarjo sitten katseli aukiota mietteliäänä, hän ei viihtynyt suurissa porukoissa, joten helpointa olisi aloittaa yhdestä kissasta. Kolli huomasi valkoturkkisen kissan aterioivan yksinään ja asteli nuoremman kissan luokse. Aterioitsija paljastui oppilaaksi nimeltänsä Huurretassu. ”Hei, Huurretassuhan se oli? Sopiiko liittyä seuraan?” Hallavarjo kysyi nuorikolta ja hymähti toiselle kohteliaasti. Hallavarjo katseli tassujaan hiljaisena, hän ei ollut oikein varma mitä sanoisi ja lähinnä odotti, että Huurretassu keksisi jotain puhuttavaa. ”Onko, öhm. Onko saalisonni ollut myötä? Lehtikadon aikaan riista kun on aika vähissä”, Hallavarjo kysyi toiselta hiljaisella äänellä ja heilautti häntänsä suojakseen. Hän oli paljon parempi kuuntelija, kuin puhuja.
// 208 sanaa
// Huurre?
