Hallavarjo
Kirjoittaja: Aura
Hallavarjo istui aukiolla vaihtamassa kieliä Viherkatseen, kumppaninsa kanssa. Kolli suki naaraan turkkia hitain vedoin ja nautti täysin siemauksin naarassoturin seurasta. Hän ei ollut päästänyt Viherkatsetta näkökentästään sitten sovinnon jälkeen ja oli pitänyt huolen, että hän oli toisen vierellä kaiken aikaa. He olivatkin siis myös partioineet yhdessä, syöneet yhdessä ja nukkuneet yhdessä. Hallavarjo kehräsi kumppanilleen, rakastavaiselleen ja ummisti hetkeksi silmänsä.
”Hallavarjo, katso. Yrittääkö Sypressipentu pakoon?” Viherkatse kysyi hiljaisella äänellä ja osoitti piikkihernetunneliin päin. Valkeaturkkinen kolli vilkaisi tunneliin, jonne pentu oli toden totta karannut.
”Odota tässä, minä palaan pian”, Hallavarjo naukaisi hiljaa ja pudisteli päätään huvittuneena. Hallavarjo tassutteli sitten leirin suuaukolle ja kurkisti tunneliin. Sypressipentu, nuori tabbykuvioinen naaras tuijotteli ulos leiristä uteliaana. Hallavarjo tarttui pennun niskanahkaan ja vetäisi naaraan hellästi ulos tunnelista.
”Hei!” Sypressipentu huudahti peloissaan ja hieman närkästyneenäkin, kun vanhempi kolli oli saanut hänet kiinni.
”Hei pikkuinen, eipäs yritetä karata”, kolli torui toista lempeästi ja naurahti, kun pentu puolustautui halunneensa tutkia leiriä.
”Eihän leiri ole tuossa suunnassa”, valkea kissa naurahti huvittuneena pennun selitykselle.
”Esittelisitkö sinä leirin minulle?” Sypressipentu pyysi Hallavarjolta uteliaana ja hetken harkinnan jälkeen kollikissa nyökkäsi. Hän kaipasi kovasti omien pentujensa pentuaikoja ja toisaalta Hallavarjo halusi olla taas isä. Voisikohan hän..? Haluaisiko Viherkatse vielä joskus omia pentuja?
”Esittelisin sinulle mielelläni leiriä. Katsos, tuo naaras tuossa on kumppanini Viherkatse”, Hallavarjo maukaisi ja osoitti käpälällään harmaanruskeaa naaraskissaa, joka hymyili pennulle lempeästi.
”Katsohan, tuota kutsutaan Litteäkiveksi. Mesitähti pitää siinä kokouksensa”, valkea kissa aloitti hiljaisella ja rauhallisella äänellä leirin esittelyn. Hän ohjasi tabbykuvioista pentua hännällään kauemmaksi suuaukosta.
”Mesitähti myös nukkuu Litteäkiven alla, siellä on hänen oma pesänsä”, Hallavarjo jatkoi ja katsoi sitten leiriä. Hän muisti vielä, kun oli tullut Eloklaaniin. Leiri ja klaanin toimintatavat olivat kuulostaneet hänestä uppo-oudoilta.
”Tuossa Litteäkiven takana taas on oppilaiden pesä, sen edustalla on Kultatassu ja Kimalaistassu”, Hallavarjo esitteli oppilaat, jotka keskustelivat pesän edustalla. Kolli siirsi katseensa soturien pesään.
”Tuossa pesässä taas nukkuvat soturit”, Hallavarjo naukaisi ja katsoi pesää, joka oli hänelle hyvinkin tuttu tapaus.
”Mitä pidit, oletko ennen käynyt leirissä?” kolli kysyi ja hymyili toiselle varovaisesti. Pentujen kanssa olo tuntui kollille aika luontevalta ja Sypressipentu vaikutti uteliaalta tapaukselta. Hallavarjon vihertävän keltaiset silmät katselivat naarasta lempeähkön rauhallisesti.
//Sypressi?
