Hallavarjo

Hahmon kuva
222 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Aura

/Yrtin hakija) Hallavarjo istui tähtiä katsellen levottomana. Muut hänen klaanitoverinsa nukkuivat, kolli oli tarjoutunut jäämään yövahtiin. Valkea kolli värähti viileän tuulenvireen osuessa hänen turkkiinsa ja laski päätään hieman. Olikohan Viherkatse jo nukkumassa? Kolli kaipasi kumppaniaan kovin ja toivoi vain voivansa olla naaraan syleilyssä. Pieni kyynel vierähti Hallavarjon poskelle ja kolli niiskautti hiljaa. He olivat löytäneet elintärkeät yrtit ja voisivat aloittaa matkansa kohti klaaneja. Huoli pamppaili hänen rinnassaan, ehtisivätkö he ajoissa? Entä jos eivät? Sitä kolli ei edes halunnut ajatella, ei nyt. Nyt pitäisi olla toiveikas ja kerätä voimia tulevaa matkaa varten. Hallavarjon käpäliä särki. Hänen erakkoajoistaan oli jo tovi eikä kolli ollut hetkeen kävellyt päivässä yhtä paljon, vaikka ahkera soturi olikin. Hallavarjo kietaisi valkean häntänsä kehonsa suojaksi ja nosti taas katseensa tähtiin. Kollisoturi uskoi, että Tähtiklaani seurasi heitä tänne asti. Tähtiklaani seuraisi siihen uskovaa kissaa äärettömiin asti. Vain uskolla olisi merkitystä, ei paikalla. Sitä valkeaturkkinen kolli hoki itselleen. Hallavarjon katse oli toiveikas, Halavaviiksi katsoi varmasti hänen peräänsä.
”Hallavarjo, on vuoron vaihto”, Kultasiipi naukaisi unisella ja hiljaisella äänellä. Naaras räpytteli silmiään väsyneenä ja väläytti valkealle kollikissalle väsyneen hymyn. Hallavarjo kosketti nuorempaa naaraskissaa hännällään ja haukotteli. Aurinko nousisi pian. Hän ei kauaa ehtisi nukkua, mutta pienetkin yöunet tuntuisivat hyviltä. Hallavarjo käpertyi klaanikissojen rakentamaan leiriin ja hautasi päänsä käpäliensä väliin.
”Hyvää yötä Viherkatse, Kirsikkakuono, Utusielu ja Hillasielu. Sitä samaa myös Sypressitassulle.”

//Matkalaiset?

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *